 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Keskustan Opiskelijaliitto: Valtiovarainministeriön energiaverolinjaukset täysin kestämättömiä 17.08.2010Kannanotto 17.8.2010 Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) näkee valtiovarainministeriön esittämien energiaverolinjauksien mahdolliset yhteiskuntapoliittiset vaikutukset äärimmäisen vaarallisina. KOL:n mielestä linjaukset sisältävät ainoastaan pienen häivähdyksen trendikästä keinovihreyttä, jonka lisäksi ne eriarvoistavat ihmisiä entisestään. - Ympäristölle koituvien haittojen aiempaa voimakkaampi verottaminen on täysin oikea suunta. On kuitenkin huolestuttavaa seurata, kun Kataisen esityksessä metsäteollisuuden etujen ajaminen menee ympäristönäkökulman edelle. Fossiilisiin polttoaineisiin lueteltavalle turpeelle esitetty pieni vero on ekologisesti kestämätön ratkaisu. Turvepolitiikallaan valtiovarainministeriö haluaa luoda Suomeen oman ”puutullin” lisäämällä turpeen polttoa ja vähentämällä näin puun metsäteollisuuden ulkopuolista kysyntää ja näin myös sen hintaa, analysoi KOL:n puheenjohtaja Marjaana Hoikkala. KOL vaatii myös, ettei maakaasuveroa viisinkertaisteta. On toki niin, että maakaasu on fossiilinen energianlähde, josta on päästävä eroon. Lyhyellä tähtäimellä maakaasu on kuitenkin huomattavasti parempi energiantuotantomuoto kuin esimerkiksi turve- tai hiilivoima. Ympäristönäkökulmien rinnalla on pohdittava myös maakaasuveron korotuksen sosiaalisia vaikutuksia. Esimerkiksi Helsingissä maakaasulla on merkittävä rooli energiantuotannossa sekä linja-autojen polttoaineena. Maakaasuveron korotuksella tehtäisiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien elämä entistä vaikeammaksi. - Päähallituspuolue keskustan on toteutettava puoluekokouksensa linjaus, jonka mukaan haittaverojen korotukset on kompensoitava kaikkein heikommassa oleville ihmisille. Sosiaalinen ja ekologinen kehitys ovat molemmat äärimmäisen tärkeitä asioita, eikä niitä saisi asettaa vastakkain. Tarvitsemme nyt sellaista yhteiskuntapolitiikkaa, jossa nämä kaksi aspektia kulkevat käsi kädessä, Hoikkala jatkaa. Lisätietoja Markus Ylimaa: Puheenvuoro politiikan puolesta 13.01.2010Uudistusohjelman on ennen kaikkea kuitenkin korostettava kansalaisen oikeutta ottaa korkein valta takaisin itselleen. Politiikka, kulttuuri ja talous ovat yhteiskuntamme kolme perusosaa, jotka kulkevat jatkuvasti rinnakkain, mutta jotka ovat myös kilpailuasetelmassa keskenään. 1900-luku oli suuressa osassa Eurooppaa politiikan ja demokratian vuosisata, sillä sen aikana kaikki kansalaiset pääsivät vihdoin vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin. Kansainvaltaisen järjestelmän sisäinen liikkumavara oli etenkin sen alkuaikoina lähes rajaton, jonka ansioista ihmisistä itsestään lähtevä järjestelmä tuotti radikaaleja yhteiskuntareformeja. Nämä reformit ovat luoneet pohjan myös nykyiselle hyvinvoinnillemme. Kansalaislähtöisen poliittisen järjestelmän vakauden varmistivat aineellisen vaurauden nousu sekä ihmisten kokonaisvaltainen kehitys, eli siis yhteiskunnan kaksi muuta perusosaa. Esimerkiksi Suomessa aineellinen tuotanto kaksinkertaistui sotien välillä, joka on tärkeä selittäjä sille, miksi ääriainekset eivät kovista yrityksistään huolimatta nousseet valtaan. Yhtä tärkeä selittäjä on kansansivistystyö, jota harrastettiin erilaisissa kansalaisliikkeissä. Keskusta-aatteen ylivertaisuus ja siitä seuraava keskustan historiallinen menestys käytännön politiikassa perustuvatkin siihen, että keskustalainen politiikka on kautta aikojen ollut synteesi sosiaaliradikaalista uudistuspolitiikasta, kansanvaltaisuudesta, kansansivistyksestä sekä ihmisistä itsestään lähtevästä tuotantojärjestelmästä. Tasapainoinen ihmisyys ja toimiva yhteiskunta tarvitsevat näitä kaikkia, eikä mikään puoli saa jättää muita varjoonsa. 1900-luvun jälkipuoliskolla lähti liikkeelle kehitys, joka on nostanut talouden yhteiskunnan ensisijaiseksi tekijäksi. Tämä on vaikuttanut myös muualle, sillä esimerkiksi aikamme yhteiskuntapolitiikan tunnussanoja ovat talouskasvu ja kilpailukyky. Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, kuinka paljon perustelemme poliittisia päätöksiä talouskasvun ja kansallisen kilpailukyvyn edistämiseen vedoten. Nämä kaksi taloudellista termiä rajaavat päätöksenteon liikkumavaraa, ja näin ikään kuin epäpolitisoivat yhteiskuntaamme. Näin poliittisen järjestelmän vaikutus yhteiskuntaan pienenee, joka vähentää myös kansalaisten kiinnostusta vaikuttamista kohtaan. Yhtä surullinen vaikutus talouden voittokululla on ollut kansansivistykseen. Koulutusjärjestelmämme painottaa niin sanottua insinööriajattelua eli tiedon hallitsemista tuottavaa toimintaa varten. Näin luovaa ja kriittistä ajattelua kehittävä sivistyskasvatus jää heikkoon asemaan. Ilmiötä vahvistaa se, että henkisiä ominaisuuksia kasvattava taide on jäänyt taloudellista voittoa tavoittelevan viihteen jalkoihin. Keskeinen kysymys kuuluukin, miten voimme kehittää yhteiskuntaamme, jos politiikan vaikutusala on pienentynyt ja ihmisten kriittiseen vaikuttamiseen vaadittavat ominaisuudet ovat heikentyneet? Oma kysymyksensä on myös, miten sivistysliberaaliin aatteeseen nojaava Suomen Keskusta on näissä olosuhteissa onnistunut nousemaan maamme suurimmaksi puolueeksi? Oman tulkintani mukaan se on reaalipolitiikan nimissä tinkinyt aatteensa perustekijöistä, joka puolestaan selittää keskustaliikkeen tämänpäiväisiä ongelmia. Vuosi 2010 on monien mahdollisuuksien vuosi keskustalle. Parhaillaan on käynnissä tavoiteohjelmatyö, jonka onnistumista mitataan ensimmäisen kerran vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Myös puolueen tulevan puheenjohtajan valinta on äärimmäisen tärkeä, sillä valinta tehdään erilaisten linjojen välillä. Voittaja on se, jolla on tarjota paras yhteiskunnallinen uudistusohjelma. Uudistusohjelman on oltava poliittiselta sisällöltään vahva, unohtamatta tietenkään kulttuurin ja talouden roolia politiikan rinnalla. Sen on löydettävä keinoja demokratiamme ongelmien ja ihmisten henkisen pahoinvoinnin kaltaisten peruskysymyksien ratkaisemiseksi. Uudistusohjelman on ennen kaikkea kuitenkin korostettava kansalaisen oikeutta ottaa korkein valta takaisin itselleen. Jos keskusta ei kansanvaltaisuuden ajatukseen nojaavana toimijana puolusta politiikkaa ja sen mahdollisuuksia, niin sitä ei tee kukaan muukaan. Markus Ylimaa Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 13.1.2010 KOL-posti, vko 50 9.12.20081. Uusi liittohallitus valittu 1. Uusi liittohallitus valittu Keskustan Opiskelijaliitto on valinnut liittokokouksessaan 30.11. Rovaniemellä puheenjohtajakseen vuodelle 2009 Rovaniemen Keskustaopiskelijoiden Antti Kurvisen. 22-vuotias Kurvinen opiskelee oikeustieteitä Lapin yliopistossa ja hän on tänä vuonna toiminut mm. KOL:n liittohallituksen jäsenenä sekä oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Artikla ry:n puheenjohtajana. Lisäksi Kurvinen on kaupunginvaltuutettu kotikaupungissaan Kauhavalla. Vuonna 2009 kurvinen aikoo panostaa liiton näkyvyyden lisäämiseen sekä oman puolueen sisällä, että mediassa. Lisäksi hän haluaa lisätä KOL:n osastojen toiminnan suunnitelmallisuutta. Varapuheenjohtajiksi liittokokous valitsi Tuomas Paasosen (Otaniemi) ja Marjaana Hoikkalan (Turku). Liittohallituksen jäseniksi tulivat valituiksi Pauliina Anttonen (Kuopio), Mari Mäki (Rovaniemi), Henna Ruokamo (Oulu), Maija Tahkola (Oulu), Hennamari Toiviainen (Jyväskylä) sekä Markus Ylimaa (Turku) sekä hallituksen varajäseniksi Laura Kallio (Helsinki), Jukka Koivula (Tampere) sekä Lilli Tuuha (Joensuu). Onnea kaikille valituille! Lisätietoja: 2. Keskustan puoluevaltuuskunta asetti eurovaaliehdokkaita 30.11. Keskustan puoluevaltuuskunta on avannut Keskustan ehdokasasettelun ensi vuoden kesäkuussa pidettäviin Euroopan parlamentin vaaleihin. Puoluevaltuuskunta asetti Keskustan 11 ensimmäistä ehdokasta kokouksessaan Järvenpäässä. Ehdokkaiksi hyväksyttiin kolme KOL:n ja Keskustanuorten ehdokasta: opiskelija, eduskunta-avustaja Juha Iso-Aho (27) Ullava, Keskustan puoluehallitus täydentää ehdokaslistaa puoluevaltuuskunnan antamalla valtuutuksella ensi vuoden alkupuolella. Keskusta asettaa yhteensä 20 ehdokasta Euroopan parlamentin vaaleihin. Keskustan Euroopan parlamentin vaalien vaaliohjelman ensimmäisen version valmistelevat Keskustanuoret ja Keskustaopiskelijat. Lisätietoja: vaalitoiminnan suunnittelupäällikkö Pekka Reponen, gsm 050 4444 888 sekä http://www.keskusta.fi/ 3. Puolison tulojen vaikutus asumislisään poistuu 1.1.2009 Kela on tarkistanut kaikki maksussa olevat opintotuen asumislisät, koska puolison tulot eivät enää 1.1.2009 alkaen vaikuta asumislisään. Asumislisä korottuu noin 2 000 opiskelijalla. Samalla tarkistettiin myös vanhempien tulojen vaikutus maksussa oleviin opintotukiin uusimpien verotustietojen perusteella. Opintotukilaki muuttuu 1.1.2009. Puolison tuloja ei enää oteta huomioon opintotuen asumislisää myönnettäessä. Eduskunta hyväksyi lakimuutoksen 21.10.2008 ja Tasavallan presidentti vahvisti sen 14.11.2008. Lainmuutoksen perusteella maksussa olevat asumislisät tarkistettiin Kelassa 29.11.2008 tehdyssä eräajossa. Eräajon perusteella annettiin lainmuutospäätös 38 700 opiskelijalle, jotka saavat asumislisää ja joilla on puoliso. Asumislisä nousee 2 015 opiskelijalla, kun puolison tulot eivät enää vaikuta tukeen. Lopuilla opiskelijoilla puolison tulot eivät olleet vaikuttaneet asumislisään. Eräajon yhteydessä tarkistettiin opintotuet myös vanhempien vuoden 2007 verotustietojen perus-teella. Opintotuki saattoi uusien verotustietojen seurauksena korottua, alentua tai lakkautua 1.1.2009 lukien. Vanhempien tulojen vaikutuksen perusteella uusi päätös opintotuesta annettiin noin 32 300 opiskelijalle. Asumislisää kannattaa hakea, jos se on aiemmin hylätty puolison tulojen perusteella. Jos opiskelija ei ole aiemmin hakenut lainkaan opintotuen asumislisää tai hakemus on hylätty puolison tulojen perusteella, asumislisää on haettava uudelleen. Kela ei voi tarkistaa asumislisäoikeutta viran puolesta, jos asumislisää ei ole myönnettynä. Jos opiskelija saa tällä hetkellä muuta opintotukea, hän voi hakea asumislisää lisätukena käyttämällä opintotuen olosuhdemuutosilmoitusta (lomake OTm). Jos opiskelija ei tällä hetkellä saa opintotukea tai edellisestä opintotuen maksusta on vähintään 6 kuukautta, on hänen haettava asumislisää uudella hakemuksella. Uuden hakemuksen voi tehdä joko verkossa Kelan asiointipalvelussa (www.kela.fi/asiointi) tai täyttämällä paperisen opintotukihakemuksen (joko lomake OT1 tai OT2). Asioidakseen Kelan asiointipalvelussa opiskelija tarvitsee joko henkilökohtaiset verkkopankkitunnukset tai sähköisen henkilökortin ja kortinlukijan. Lisätietoja: etunimi.sukunimi@kela.fi 4. Maaseudun Sivistysliitto hakee koulutussuunnittelijaa Keskustoimistoomme Helsinkiin, määräaikaiseen työsuhteeseen. Tehtävänäsi on suunnitella ja toteuttaa koulutusta seuraaville jäsenjärjestöillemme: Suomen Keskusta, Suomen Keskustanuoret, Keskustanaiset, Keskustan Opiskelijaliitto, Keskustan Lehtimiehet ja Vesaiset. Suoriutuminen tehtävässä edellyttää hyvää järjestömaailman tuntemusta sekä akateemista loppututkintoa, yhteistyökykyä ja pedagogista osaamista. Työsuhde alkaa 7.1.2009 ja jatkuu 30.3.2010. Vapaamuotoiset työhakemukset tulee toimittaa 19.12.2008 mennessä osoitteella: Lisätietoja: 5. Tapahtumat Keskustaopiskelijoiden ja Keskustanuorten Kekrit tänään 9.12. Apollolla klo 15-21. Muutoin hyvää joulunodotusta, seuraavat tapahtumat ensi vuoden puolella! KOL ja Keskustanuoret: Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoon tolkkua ja tasavertaisuutta 10.10.2008Keskustanuoret ja Keskustan Opiskelijaliitto vaativat, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltopalveluja kehitetään tasavertaiseksi yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Nykyinen tilanne, jossa akateemiset opinnot yliopistossa takaavat varman ja helposti saatavilla olevan terveydenhuollon ja jossa ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyspalvelut ovat monin paikoin täysin hunningolla, on kestämätön. Kuntien on voimassa olevan mallin mukaan otettava vastuu ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollosta. Ensiarvoisen tärkeää on huolehtia perusterveydenhuollon palveluista, mutta myös suun terveydenhuollon ja mielenterveyspalvelujen tarjontaa on parannettava. Henkilöstön määrä opiskelijaa kohden tulee täyttää opiskelijaterveydenhuollon suositukset. ”Ennaltaehkäisevä terveydenhuolto, erityisesti mielenterveyteen liittyvissä asioissa, on ensiarvoisen tärkeää kaikkien korkeakouluopiskelijoiden osalta. Sillä on niin kansanterveyden kuin kansantaloudenkin kannalta mittavia vaikutuksia”, Keskustanuorten puheenjohtaja, kansanedustaja Tuomo Puumala korostaa. Jotta terveydenhuoltopalveluja voidaan ammattikorkeakouluopiskelijoiden osalta kestävästi parantaa, tulee sosiaali- ja terveysministeriön välittömästi käynnistää kattava selvitystyö, jonka avulla voidaan valita käytännöllisin ja rahoitukseltaan kestävin malli terveydenhuollon järjestämiselle jatkossa. Selvitystyöryhmän tulee saada työnsä valmiiksi tiiviissä aikataulussa. Keskustanuorten ja Keskustaopiskelijoiden mielestä olisi järkevää, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoon tarkoitettu valtion rahoitus osoitetaan kuntien sijaan suoraan oppilaitoksille, jotka päättävät ja vastaavat kukin tahollaan terveydenhuollon järjestämisestä ja maksujen keräämisestä opiskelijoiltaan. ”Tällä vältetään nykyinen tilanne, jossa tähän tarkoitukseen tarkoitettu rahoitus eksyy matkan varrella muuhun terveydenhuoltoon paikkakunnalla”, Keskustaopiskelijaliiton puheenjohtaja Juha Iso-Aho uskoo. Vakuutusperustainen ja säätiömallinen terveydenhoito voi olla mukana myös näissä kaavailuissa, jos pienten yksiköiden terveydenhoito voitaisiin siirtää säätiöltä kunnille tai yksityiselle. Lisätietoja: Tuomo Puumala Juha Iso-Aho Annika Saarikko Teemu Karttunen: Aiheettomat valitukset kuriin 8.10.2008Täysin selvässä tapauksessa valittajalle voitaisiin langettaa myös sakkorangaistus. Suomessa lähes kaikkiin asioihin voi hakea muutosta valittamalla. Tämä oikeus muutoksenhakuun on taattu jo perustuslain 21 §:ssä.Mutta saako silloin valittaa, jos siihen ei ole oikeasti mitään hyväksyttävää syytä? Muutosta saa hakea aina halutessaan. Otan esimerkiksi aiheettomat kaavavalitukset. Ajatellaan, että paikkakunnalla X toimii kauppias A. Kauppias B on havainnut paikkakunnalla olevan markkinapotentiaalin ja aikoo tulla kilpailemaan A:n kanssa. Koska paikkakunnalla ei ole kuin yksi kauppa, markkinoille tulo on mahdollista vain rakentamalla uusi kaupparakennus. B:n on ainoastaan saatava asemakaavaan muutos, joka mahdollistaa kaupan rakentamisen. Luonnollisesti lähes kaikki paikkakuntalaiset odottavat innolla uuden kaupan avautumista. Kauppiaiden kilpailusta hyötyvät eniten paikkakunnan asukkaat. Kilpailuhan tunnetusti alentaa tuotteiden hintoja, parantaa laatua ja valintamahdollisuuksia. Ainoastaan jo markkinoilla toimiva A näkee uuden kilpailijan markkinoille tulon uhkana. Kun kaavamuutos sitten aikanaan on vireillä, kauppias A käyttää perustuslaillisen oikeutensa hakea muutosta. Tarkkaan harkittua syytä valitukselle ei tarvitse olla, vaan aina voi vedota esimerkiksi ympäristöseikkoihin. Suomessa kaikki valitukset tutkitaan. Kauppias A todennäköisesti myöntää epävirallisessa keskustelussa, että valituksen ainut todellinen peruste on viivyttää B:n markkinoille tuloa. Valitus tutkitaan, annetaan lausuntoja, joista A voi taas ilmoittaa tyytymättömyytensä. Hyvin monesti tällaisen aiheettoman valituksen perinpohjaisella käsittelyllä saadaan viivästyttyä rakennustöiden aloittamista helposti ainakin parilla vuodella. Lähes poikkeuksetta valitukset hylätään, koska niille ei yksinkertaisesti löydy perusteita. Taloudellisesti ajateltuna asetelma on järjetön. Valittaminen maksaa kauppias A:lle ehkä noin 200 euroa. Kauppias B menettää luonnollisesti kassavirrat, jotka oltaisi voitu saada kaksi vuotta aikaisemmin. Välillisesti myös rakennusliike menettää tuloja, kun se joutuu odottelemaan rakentamisen alkamista. Uudella kaupalla on monialainen työllistävävaikutus, myös verotuloja menetetään. Lisäksi aiheettoman valituksen käsittelystä koituu huomattavasti byrokratiakustannuksia. Asiakkaat kärsivät monopolitilanteesta koko ajan. Mikä pahinta, tuon 200 euroa maksavan aiheettoman valituksen takia, yritys saattaa loppujen lopuksi todeta suunnitellun investoinnin kannattamattomaksi, juuri kassavirtojen viivästymisen takia. Aiheettomasta valituksesta aiheutuvia kokonaiskustannuksia kerrannaisvaikutuksineen lasketaan helposti sadoissatuhansissa euroissa. Tapauksen ainoa voittaja on A, joka rationaalisena toimijana käyttää mahdollisuutensa valittaa. Periaatteessa A voisi myös täysin laillisesti kiristää B:tä, –paljonko maksat, jos en valita? Terveellä järjellä ajateltuna, jos A:n valittamisen ainoa tarkoitus on rajoittaa kilpailua ja aiheuttaa vahinkoa, eikö A tulisi määrätä vahingonkorvauksiin aiheuttamastaan vahingosta? Tällöinhän kannustin tehdä aiheettomia valituksia pienenisi. Toisaalta aiheellisia valituksia ei uskallettaisi välttämättä tehdä suurten vahingonkorvauksien pelossa, jolloin muutoksenhaku vaarantuisi. Täysin selvissä tapauksissa valittajalle voitaisiin langettaa myös sakkorangaistus. Eräs tapa puuttua ongelmaan olisi lyhentää valitusten käsittelyaikoja. Tällöin kannustin valittaa aiheetta olisi pienempi ja aiheutuvat vahingot jäisivät pienemmiksi. Jotta käsittelyajat saataisiin lyhemmäksi, tulisi luonnollisesti tinkiä valitusprosessin vaiheista tai palkata lisää ihmisiä oikeusistuimiin. Toisaalta tulisi myös selvittää, voisiko rakennustyöt selvissä tapauksissa aloittaa nykyistä tehokkaammin jo ennen lopullisen päätöksen julistamista. Lainsäätäjän tulisi aidosti miettiä, miten täysin selvät aiheettomat valitukset kitketään pois kuormittamasta oikeusjärjestelmäämme. Ikävä kyllä, vastaavia tapauksia on ilmennyt Suomessa paljon eikä niiden määrä ole ainakaan laskemaan päin. Teemu Karttunen KOL:n liittohallituksen jäsen Julkaistu Suomenmaassa 1.10.2008 KOL: Maahanmuuttajien sopeuttamiseen tukihenkilötoimintaa 7.10.2008Keskustan Opiskelijaliitto esittää maahanmuuttajien kotouttamisen parantamiseksi tukihenkilötoimintaa, jossa suomalainen henkilö tai perhe sitoutuu auttamaan maahanmuuttajaperheen sopeutumista Suomeen. Toiminta auttaisi tulijoita oppimaan ja ymmärtämään uutta ympäristöään. Suomeen muuttaa vuosittain yli kymmenentuhatta ulkomaalaista. Joukossa on paljon niitä, joilla ei ole valmiiksi kosketusta suomalaiseen yhteiskuntaan esimerkiksi puolison tai työn kautta. Heidät sijoitetaan usein lähiöihin, jotka saattavat eristäytyä valtaväestöstä. Suomalaisiin tutustuminen ja sitä kautta paikallisten tapojen oppiminen on varsinkin vasta muuttaneille vaikeaa. Tämä johtaa usein maahanmuuttajien syrjäytymiseen yhteiskunnasta. “Suomea on aina rakennettu yhteisöllisyyden ja toistemme auttamisen kivijalalle”, muistuttaa KOL:n puheenjohtaja Juha Iso-Aho. Hän korostaa, että vain ottamalla maahanmuuttajat mukaan suomalaisten arkeen, voimme tehdä tästä maasta myös heidän kotinsa. Keskustan Opiskelijaliiton kaavailujen mukaan tukihenkilöiden koordinaattoreina ja kouluttajina toimisivat kunnat tai kolmannen sektorin paikalliset toimijat. Läheltä johdettuna toiminnassa voitaisiin ottaa huomioon yksittäiset ihmiset ja perheet. ”Nopeuttamalla maahanmuuttajien integraatiota luomme toimivampia ja kotoisampia kuntia”, Iso-Aho toteaa. Lisätietoja, KANNANOTTO: KOL: Varusmiesten kotiuttamisraha on palautettava 4.07.2008Keskustan Opiskelijaliitto (KOL) haluaa palauttaa varusmiehille kotiuttamisrahan. Kotiutuessa maksettavalla kertakorvauksella helpotettaisiin siirtymistä varusmiespalveluksesta opiskelu- ja työelämään. Varusmiehen kotiuttamisraha tulisi KOL:n mukaan porrastaa palvelusajan mukaan siten, että se olisi 30 viimeisen vuorokauden päivärahojen suuruinen summa. – Monen itsenäisesti asuvan nuoren taloudellinen tilanne palveluksen päättyessä on heikko ja toimeentulon lähde ei ole välttämättä selvillä, huomauttaa KOL:n puheenjohtaja Juha Iso-Aho. – Lisäksi sosiaaliturvan ongelmat muun muassa sairauspäivärahan osalta voivat aiheuttaa kotiutuvalle varusmiehelle tilanteen, jossa hän jää taloudellisesti tyhjän päälle, Iso-Aho jatkaa. – Kotiuttamisrahan maksaminen olisi myös keino näyttää nuorille miehille ja naisille, että valtio arvostaa heidän panostaan isänmaan puolustamisessa, toteaa puolestaan KOL:n liittohallituksen jäsen Antti Kurvinen. – Samalla autettaisiin varusmiesten palvelumotivaation säilymistä korkeana tulevaisuudessakin. Sami Korpela: Kansan oikeustaju 10.04.2008Käytyäni läpi opintojeni merkeissä vuoden 1917-1918 hallitusmuotoväittelyjä tasavallaksi julistautumisesta 6.12.1917, monarkistisen hallitusmuodon esittämiseen 12.6.1918, tulin havainneeksi, että ainoa nykyisinkin vielä olemassa oleva puolue, joka oli voittaja kaikissa kiistoissa, oli Keskusta, silloinen maalaisliitto. Eduskuntapöytäkirjoista on ollut havaittavissa maalaisliitossa vallinnut tunnekuohu tasavaltalaisuuden ja kansalaisyhteiskunnan puolesta. Maalaisliitto, Nuorsuomalaiset ja Edistyspuolue olivat tuolloisessa eduskunnassa tasavaltalaisia sosiaalidemokraattien ollessa paitsiossa hävityn sisällissodan vuoksi. Maalaisliitto oli voittajien puolella sisällissodassa ja hallitusmuotokysymyksessä. Ihailtu maatilan poika oli voittanut kaiken. On myönnettävä rehellisyyden nimissä, että maalaisliittolaiset olivat impulsiivisia. Heidän puolustuspuheensa tasavallan puolesta, tai monarkiaa vastaan olivat valheellisia, tunneperäisiä ja toisinaan varsin tyhmiäkin. Vastaavaa ei ilmennyt vanhasuomalaisten puheissa ja kannanotoissa. Heille kysymys olikin enemmän numeroihin, faktoihin ja järkiperäisiin pohdintoihin perustuva, vaikkakin hekin tekivät ylilyöntejä moittiessaan yhdysvaltalaista, ranskalaista tai sveitsiläistä tasavaltaa. Maalaisliittolaiset kokivat olevansa oikeutettuja päättämään hallitusmuodon laidan. Ja olihan vastapuolen maltillinen sosiaalidemokraattinen siipikin tasavallan takana. Tosi onkin, että suurin osa kansasta oli tasavallan kannattajia, joten maalaisliiton ei tarvinnutkaan olla niin perusteellinen argumenteissaan, sillä laaja kansan tuki ja yleinen näkemys puhui heidän puolestaan. Niin tai näin, sattui silmiini kuitenkin muutama erinomainen puhe 13. päivältä kesäkuuta, kun eduskuntakeskusteluja uudesta hallitusmuodosta jatkettiin. Maalaisliiton edustaja Eetu Takkula piti varsin onnistuneen puheen. Puheessaan hän siteerasi senaattori Talasta, joka oli lausunut näin: On sitäpaitsi muistettava se yleisesti tunnustettu totuus, että mitään ihannevaltiomuotoa ei ole olemassa. Missä määrin valtiomuoto pystyy tarjoamaan kansalle parhaita edellytyksiä onnelliselle kehitykselle, se ei riipu yksistään valtiomuodon laadusta vaan siitä, missä määrin valtiomuodossa toteutetut periaatteet ovat sopusoinnussa kansan oikeustajun kanssa. Tämä toteamus pätee mihin tahansa aikaan, jossa yhteiskunnan perusta on kansa ja yleisestikin kansalaisyhteiskunta. Voidaankin ihan vakavissaan miettiä mikä on tämän päivän demokratian tila suhteessa tähän toteamukseen. Valtion tulee olla sopusoinnussa kansan oikeustajun kanssa. Nyt voidaan monessakin kohtaa kritisoida sitä, onko kansan oikeustaju todella otettu huomioon. Viimeisenä esimerkkinä käräjäoikeuksien karsiminen 54:stä 27:ään. Vielä räikeämpää on kun Suomen 90 poliisilaitosta yhdistyvät ensi vuoden alussa 24 laitokseksi. Puhutaan jo konkreettisesta oikeuden kaikkoamisesta. Ilmiselväähän on, ettei karsinta koske suuria kaupunkeja, vaan juuri pieniä kuntia. Poliisivoimien määrä ei lisäänny, eikä poliiseja tule enempää kaduille. On totta, ettei tämänhetkisillä kustannuksilla ja satsatuilla varoilla nykyistä järjestelmää olisi pidetty pystyssä, mutta oliko tämäkään paras vaihtoehto. Jos henkilöstön määrä säilyy samana, tulee säästöjä lähinnä kiinteistökuluista, mutta sieltähän ei todellisia säästöjä revitä. Toinen esimerkki on lautamiesten käyttö käräjäoikeuksissa. Valmisteilla on uudistus, joka keskittäisi lautamiehet niihin juttuihin, ”joissa kaupunkilais- ja maalaisjärjellä on kysyntää”, kuten oikeusministeri Tuija Brax kuvasi. Lautamiehiä käytettäisiin rikosjutuissa, joista voi saada yli kahden vuoden tuomion. Eli lautamiehiä ei otettaisi mukaan törkeisiin rikoksiin ja varkauksiin. Edustaako tämä nyt kansan oikeustajua? Voiko demokratia toimia, jos sen päättäjät eivät ota taloudellisten ongelmien edessä huomioon todellisia tarpeita? On totta, että joskus on tehtävä kipeitä päätöksiä ja toimittava jopa kansan näkemyksiä vastaan, mutta että nyt maallikot ollaan sulkemassa pois oikeudesta! On käsittämätöntä, että poliisin sivutoimipiste jää joihinkin vanhoihin kihlakuntiin, mutta poliisiputkat lopetetaan. Käytännössä pisteillä ei ole enää merkitystä, sillä tavanomaisen asioinnin voi tehdä vaikka vähän kauempanakin, mutta hätätilanteessa putkat ja päivystävä poliisi todella ratkaisee. Palataksemme jälleen menneeseen, ja vuoden 1918 hallitusmuotokiistaan ja kansan luonteeseen, lausui edustaja Matti Kotila Suomalaisesta puolueesta (myöhemmin Kokoomus) seuraavaa: Minä päinvastoin uskon, että kaikki, joille isänmaan vapaus ja kaikinpuolinen menestys on ollut päämääränä, ovat valmiit antamaan kaiken kykynsä ja voimansa kansamme valtiollisen, yhteiskunnallisen, sivistyksellisen ja taloudellisen elämän turvaamiseksi ja kohottamiseksi, niin että kansastamme kasvaisi siveellisestikin voimakas kansa! Sillä sittenkin kansamme menestys riippuu, ei yksinomaan hallitusmuodosta, ei kuninkaasta, ei presidentistä, vaan kansan menestys riippuu kaikkein eniten siitä kansasta, joka kokoontuu meidän tulevan hallituksemme ja valtiomuotomme ympärille. Toivokaamme siis, että jälkimmäinen toteamus kansasta on totta ja demokratialla on edellytykset yhä nykyisessä Suomessa, ja että ihmiset jaksavat uskoa ja kokoontua nykyisen hallituksen ”ympärille” se päätöksistä huolimatta. Minä silti pelkää, että juuri nykyinen päätöksenteko on etäännyttänyt ihmiset politiikasta ja demokratiasta. Oikeuden on kuitenkin lopulta toteuduttava. Tapahtuipa se sitten miten vain. Julkaistu Suomenmaassa 10.4.2008 Anna-Kaisa Rinkinen: Ehkä aika kultaa muistot - meillekin 14.11.2007Elän elämäni parasta aikaa, kuulemma. Olen kyllä valmis allekirjoittamaan väitteen. Minulla menee ihan mukavasti. Mutta meneekö meillä kaikilla? Hyvin usein opiskelusta puhuttaessa kuulee kaihoisalla äänensävyllä esitettyjä muistoja kultaisesta opiskeluajasta. Kuinka mukavaa oli muuttaa maalta kaupunkiin. Saada avaimet omaan pieneen opiskelijaboksiin. Kuinka vähän rahaa oli, mutta kuinka hyvin sillä vähällä pärjättiin. Oli uusia ihania opiskelutovereita, innoittavia keskusteluja, yhdessä puurtamista ja tekemistä. Saatettiin saada perheenlisäystä ja valmistumisen jälkeen koitti turvallinen arki ja työ. Oi niitä aikoja! Usein näitä muisteluita seuraa jokin teesi tai oletus, joka perustuu vanhalle, mutta on kuvaavinaan nykypäivää. Ja usein myös moittii sitä. Tai meitä, nykyopiskelijoita. ”Oli sitä ennenkin vaikeaa. Mitä te oikein valitatte?” ”On sitä ennenkin maksettu lukukausimaksuja. Ja otettu lainaa.” Aina on selvitty. Juu. Hieno homma. Miten näihin kommentteihin oikein tulisi reagoida? Ja pitääkö se olla niin kovin vaikeaa, että pitää ”selvitä”? Joskus, niinä hyvinä päivinä kun kyynisyys ei ota valtaa tai sähköpostiin ei tulvi hätääntyneiden opiskelijoiden sähköposteja opiskelijaelämänsä epäkohdista, keskusteluun voi upota ja päästä mukaan siihen nostalgia henkeen ja kullan kimalteiseen. Elää mukana sitä kaunista kuuskyt- tai seitkytlukua jolloin myytiin kaksi lehmää tai lammasta, jotta tytär pääsi opiskelemaan. Mutta noin normipäivänä tuollaiset kommentit lähinnä ketuttaa. Ettekö te ihan oikeasti ole tietoisia kuinka tiukkaa opiskelijoilla nykypäivänä on? Kuinka opiskelijoiden päät meinaavat levitä niin, että mielenterveyspalveluihin on kahden vuoden jonot? Kuinka kalliiksi se yhteiskunnalle tulee, jos meidän ikäluokista ja tulevista veronmaksajista ei huolehdita ja me kaikki ollaan siellä samassa jonossa? Edustajistovaalit oli ja meni. Keskustalla meni ihan mukavasti. Uusia keskustalaisesti ajattelevia opiskelijoita pulpahti kaikkinensa vallankahvaan 37 kappaletta eri puolella Suomea. Se on oikein hieno homma, sillä töitä riittää. Tässä vaiheessa varmaan olisi syytä keskustella ja spekuloida sitä, miksi äänestysinnokkuus edelleen on alle 30 prosenttia. Miksi opiskelijat ovat niin laiskoja ja passiivia. Kun ei kiinnosta. Minusta se ei ole mikään ihme ettei kiinnosta. Ideaalimaailmassa kaikki, etenkin opiskelijat, olisivat kiinnostuneet ympärillä tapahtuvista asioista, ottaisivat niihin kantaa ja olisivat aktiivisia. Ideaalimaailmassa heillä myös olisi todellisia vaikutuskeinoja ja aikaa, huomattavasti nykyistä enemmän. Mutta tässä epätäydellisessä maailmassa se ei ole valitettavasti mahdollista. Opiskelijan arkea repii ainainen suorittaminen ja kiire, jolle ei näytä tulevan loppua. Opiskelun ohella vain harvalla on voimia, aikaa ja tahtoa käytettävinä yhteisten asioiden hoitamiseen ja asioiden eteenpäin viemiseen. Opiskeluaikaa on rajattu. Tahtia kovennettu. Silti opiskelijan elämään pitäisi sovittaa ne kaikki vaatimukset joita on ollut myös ”silloin ennenkin” ja menestyä. Olisi hyvä tienata omat pennosensa työllä, eikä elää yhteiskunnan elättinä. Olisi hyvä harrastaa ja olla valveutunut. Mielellään niin valveutunut, että olisi mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamistyössä ja sitä kehittämässä. Jos ei itse sitä aktiivisesti tekemässä niin ainakin muistaisi äänestää ja tukea niitä, jotka siellä jaksavat. Sillä se yhteisten asioiden hoitaminenkin vaatii aikaa. Ja aika harvoin siitä saa juustoa leipänsä päälle. Väliin mahtuu vielä melko liuta niitä pienempiä tavoitteita ja toiveita, joita elämältään tahtoisi. Kaikki tämä, mielellään viiteen vuoteen. Kiitos. Sitten sinne epävarmaan työelämään ja veroja maksamaan. Mukavaa on. On mielenkiintoista, että opiskelijan pitäisi olla tyytyväinen tähän kaikkeen ja sopeutua. Olla nöyrä ja kunnon kansalainen. Valmistautua tulevaisuuden vastuunkantajaksi ja suurten ikäluokkien hoitajaksi. Pitäisi olla kiitollinen valtiovallalle siitä, että opintotukea ja tulorajoja nostettiin (noin 15 vuotta elinkustannuksista jäljessä) vastaamaan tämän hetkisiä elinkustannuksia ja opiskelijan peruselämän edellytyksiä ja oikeuksia. Ja noin ylipäätänsä olla onnellinen. Se voi olla mukavaa katsella näitäkin aikoja jälkeenpäin. Sillä kyllähän näistä selvitään. Samalla pitää vaan toivoa, että kaikki ne ongelmiensa kanssa painivat opiskelijakollegat myös todella selviävät taakastaan. Ja että, ne uudet vastuunkantajat jaksavat tehdä töitä tosissaan opiskelijan arjen parantamiseksi. Anna-Kaisa Rinkinen hallituksen jäsen Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan uusi pääsihteeri 1.08.2007KOL-aktiiveja on mukavasti mukana ylioppilaskuntapolitiikassa. Tästä juttuun uudesta Joensuun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeristä. Keskustelutilaisuus: Mihin huippuyliopistoja tarvitaan? (TUTKAS ja Edistyksellinen tiedeliitto ry) 21.05.2007Tilaisuuden Powerpoint-esitykset löytyvät intrasta. EDUSKUNNASSA JÄRJESTETTÄVIÄ SEMINAAREJA JA LUENTOJA Keskustelutilaisuus: Mihin huippuyliopistoja tarvitaan? Tutkaksen puheenjohtaja, kansanedustaja Kimmo Kiljunen 16.10 Huippuyliopisto Suomen tulevaisuutta turvaamaan 16.30 Rakennemuutoksen ristipaineet 16.50 Yliopiston monet profiilit – luovuutta uudesta tiedosta Dosentti, projektipäällikkö Topiantti Äikäs, Oulun yliopisto 17.10 Kahvitauko 17.30 Kansanedustajien kommenttipuheenvuorot Kansanedustaja Aila Paloniemi, Keskustan eduskuntaryhmä 18.00 Keskustelua 19.00 Tilaisuuden päätös Professori Kyösti Oikarinen, Tutkaksen vpj, ETLn vpj T E R V E T U L O A Lisätiedustelut ja ilmoittautuminen viimeistään 29.5.2007: JOKE:n vuosikokouskannanotto 27.03.2007Vuosikokouksen kannanotto 27.3.2007 Joensuun opiskelevat keskustalaiset: Hallituksen otettava ohjelmaansa opintotuen 15 prosentin korotus ja tulorajojen korottaminen Joensuun opiskelevat keskustalaiset vaatii, että hallitusohjelmaan otetaan vahvasti mukaan opiskelijan asia vaalilupausten mukaisesti. Sekä opintotuen 15 prosentin korotus, että tulorajojen korottaminen kuuluvat niihin asioihin, jotka on toteutettava seuraavalla hallituskaudella. Päivämääräksi opintorahan korotukselle on kirjattava 1.1.2008. Joensuun opiskelevat keskustalaiset kannattavat hallituspohjaksi yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Myös Pohjois-Karjalan oma ministeri on vihdoin saatava! Linkki TKY:ssa 26.2. järjestettyyn vaalipaneelin videoon 7.03.2007Tässä linkki TKY:n vaalipaneelikeskusteluun, joka käytiin viimeviikolla TKK:lla ja kuvattiin. Erityisesti opiskelijoiden asioihin paneuduttiin. TKY:n Eduskuntavaalipaneeli 2007. Panelisteina ovat Maria Guzenina-Richardson (SDP), Antti Kaikkonen (Keskusta), Jyrki Kasvi (Vihreä liitto rp.), Juho Lindman (Vasemmistoliitto), Martina Malmberg (RKP) ja Jukka Mäkelä (Kokoomus). Paneelin juontaa valtiotieteiden ylioppilas Julius Virtanen. http://www.oubs.fi/mpg/2007/eduskuntavaalipaneeli_oubs2007.wmv Terveisin Anna-Kaisa Rinkinen vastaa pääministeri Vanhaselle 7.03.2007Arvoisa Pääministeri, kiitos kovasti vastauksestanne. Oli tärkeää kuulla myös ajatuksista tämän periaatteellisen ja suuren päätöksen takana. Haluaisin vielä lyhyesti kommentoida muutamaa esittämäänne asiaa. Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden osuus todellakin on vähäinen Suomessa ja todelliseen kansainvälistymiseen on pitkä matka. Haasteita tiellämme on paljon. Vaikea kieli, erikoiset luonnonolosuhteet ja kulttuuri eivät aina ota ulkomaalaista avosylin vastaan. Pidän erityisen hullunkurisena ajatusta, että kaiken tämän lisäksi lukukausimaksut toisivat avaimen onneen, joka houkuttelisi kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita luoksemme ja ennen kaikkea jäämään tänne. Integroituminen yhteiskuntaan on vaikeaa ja vaatii aikaa. Minullakaan ei ole viisastenkiveä millä tämän monimuotoinen ongelma ratkaistaisiin. Sen tiedän kuitenkin, että lukukausimaksut vievät opiskelijat yhä kauemmas yhteiskunnastamme. Yhteiskunnan viesti ei tule olla eriyttävä vaan yhdistävä. Valmistumisen jälkeen töiden löytäminen on vaikeaa kaikille, erityisen vaikeaa se on ulkomaalaiselle. Päätös kolmen kuukauden ”armonajasta” töiden etsimiseen on jälleen oikean suuntainen poliittinen päätös, mutta käytännössä miltei mahdottomuus. Vaikka opinnot suoritettaisiinkin englanniksi, tarvitaan Suomessa ja suomalaisessa työelämässä suomenkieltä. Suomenkielen oppimisen tukemiseen olisi hyvä osoittaa riittäviä varoja. Myöskin, jonkinlainen tuki työnantajalle työllistäessään näitä opiskelevia tai valmistuneita ulkomaalaisia, voisi olla tarpeen? Työn ja verojen kautta myös ulkomaiset tutkinto-opiskelijat maksavat koulutustaan takaisin. Ei ehkä olisi hullumpi ajatus kysyä ratkaisua asiaan niiltä, jotka täällä näiden kysymysten kanssa päivittäin painivat? Tarjoamamme ”huippukoulutus” ja ”huippututkimus” tapahtuu pääasiassa omalla kielellämme. Yliopistot on ajettu melkoiseen taloudelliseen ahdinkoon. Ne tarvitsevat resursseja, joilla ylläpitää koulutusta ja tutkimusta. Puitteet pitäisi saada kuntoon niin suomalaisille kuin ulkomaisille opiskelijoillekin. Vuoden alusta voimaan tullut uudistus yliopistojen varainhankintaan on oikean suuntainen avaus, mutta ei ratkaise koko ongelmaa. Kysyntää koulutuksellemme on ja olisi hullua, jos emme pystyisi siihen vastaamaan. Myös tässä asiassa olen samaa mieltä, koulutuksemme voi/tulisi olla menestyvä vientituote. Jotta kysyntä ei siirry muualla, tarvitsemme hyvin nopeaa ja rohkeaa poliittista päätöksentekoa. Koulutusvienti voi parhaimmillaan elvyttää taloudellista tilannettamme, lukukausimaksut sen sijaan eivät. Puuttuvia varoja koulutukseen saadaan kohdistamalla ja järkeistämällä korkeakoulutusta ja korkeakoulutuksen tarjontaa. Lukukausimaksujen suuruus (3 500 – 12 000 euroa) ja vähäiset maksajat eivät kykene tuomaan edes pientä helpotusta koulutusjärjestelmämme ylläpitoon, opetuksen laadun parantamiseen tai edes ulkomaisten opiskelijoiden tukipalvelujen rahoittamiseen. Järjestelmän muokkaamisesta, apurahajärjestelmän käyntiin saattamisesta yms. johtuvat kulut tulevat auttamatta niin suuriksi, ettei niillä yksittäisillä EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilla pennosilla pystytä kattamaan merkittävää osaa niistä. Ongelmallista on myös, että mikäli yliopistot itse voivat määrittää koulutuksensa arvon (mikä näyttää indikoivan houkuttelevuutta), on maassamme tuleva olemaan ”eritasoista” koulutusta ja ”eritasoisia” yliopistoja. Vielä kummempaa on jos joku taho tekee sen heidän puolesta. Myöskin eri alojen hintalaput määrittävät suoraan koulutuksen arvoa (ja arvostusta) sekä ovat auttamattomasti lisäämässä akateemisten eriarvoa. Olen täysin samaa mieltä, että kansainvälinen korkeakouluyhteisö hyödyttää opiskelijoita. Todellinen kansainvälinen yhteisö, niin kuin mikä tahansa yhteisö, on aidosti tasa-arvoinen ja suvaitseva. Se, ei hyötymään toinen toisistamme vaan lisää myönteistä suhtautumista, muiden arvostusta ja hyvinvointia. Monikulttuurinen ja kansainvälinen yhteiskunta on rikkaus. Päämäärämme on yhteinen, mutta en näe, että valitsemanne linja vie tosiasiassa sitä kohti. On todella kunnioitettavaa, että taustalla ovat hyvät aikeet. On myös sinänsä valitettavaa, että nämä hyvät aikeet eivät yleensä riitä, ellei niillä teoilla saavuteta haluttua päämäärää. Anna-Kaisa Rinkinen Pääministeri Vanhasen vastaus Anna-Kaisa Rinkiselle 6.03.2007Matti Vanhanen: Koulutusvienti edellyttää koulutuspalveluiden hinnoittelua 6.3.2007 Kiitos avoimesta kirjeestäsi, joka koski lukukausimaksuja ja koulutusvientiä. Keskustelen mielelläni tästä tärkeästä aiheesta. Aivan kaikesta en ole samaa mieltä kanssasi, mutta siinäpä demokratian rikkaus onkin. Tulkitsin kirjettäsi niin, että päämäärämme on kuitenkin yhteinen: kansainvälisempi, kilpailukykyinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen suomalainen korkeakoulutus. Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden kokonaismäärä on muihin EU-maihin ja keskeisiin OECD-maihin verrattuna Suomessa varsin alhainen. Itse olen päätynyt siihen, että meidän pitäisi tehdä rohkeasti myönteinen päätös lukukausimaksuista EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville tutkinto-opiskelijoille. Hankkeen taustalla on vilpitön halu auttaa yliopistoja ja ammattikorkeakouluja kansainvälistymään. Kansainvälinen yhteistyö on korkeakoulutuksessa arvo sinänsä, sillä se voi edistää koulutuksen ja tutkimuksen laadun kohottamista ja vahvistaa kansallista innovaatiopohjaa. Yhä useammin kansainvälisen yhteistyön määrää käytetään myös laadun mittarina: ulkomaisia opiskelijoita ja tutkijoita houkutteleva korkeakoulu arvioidaan laadukkaammaksi kuin muut. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistyminen on tärkeää koko maan kilpailukyvyn kannalta. Koulutusjärjestelmämme on käyntikorttimme maailmalla. Olemme maailman huippua sekä tutkimus- ja kehittämispanoksissa että kansainvälisten tiedejulkaisujen määrässä mitattuna. Koulutuksen ja tutkimuksen kilpailukyky pitää turvata jatkossakin. Tämä tarkoittaa paitsi suomalaisten osaajien viemistä ulkomaille myös suomalaisen osaamisen vientiä. Miksemme tekisi muualla kadehditusta koulutusjärjestelmästämme menestyvää vientituotetta? Samalla vastaisimme maailmalla voimakkaasti kasvavaan korkeakoulutuksen kysyntään. Vahvat koulutuksen tarjoajamaat ovat tehneet koulutusviennistä yhden nopeimmin kasvavista liiketoiminnan aloistaan. Kiinnostavia vieraskielisiä koulutusohjelmia on oltava riittävästi tarjolla, jotta pystymme houkuttelemaan osaajia Suomeen. Opetuksen laatua on parannettava ja ulkomaisten opiskelijoiden tukipalveluja tehostaa. Osa näistä voitaisiin kattaa EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuilla. Maksujärjestelmän rinnalle tulee luonnollisesti kehittää apurahajärjestelmä ja Suomeen jäävien opiskelijoiden maksuja voidaan kompensoida esimerkiksi verotuksella. Kehitysyhteistyön määrärahojen turvin voitaisiin tukea Suomen kehitysyhteistyön kohdemaiden opiskelijoiden opintoja Suomessa. Maksujen turvin korkeakoulut voisivat myös suunnata räätälöityjä koulutuspalveluja aliedustetuille ryhmille. Käytäntö on yleiseurooppalainen: Ulkomaisilta tutkinto-opiskelijoilta peritään lukukausimaksu useimmissa Euroopan maissa ja suomalaiset maksavat lukukausimaksuja Euroopan ulkopuolella opiskellessaan. Korkeakoulut voivat itse päättää lukukausimaksun suuruudesta, eikä kertyvä lisätulo pienennä niiden perusrahoitusta. Kansainvälinen korkeakouluyhteisö hyödyttää myös opiskelijoita. Koko yhteiskunnan kannalta se tukee kulttuurien välisen ymmärryksen ja arvostuksen kehittymistä. Monikulttuurinen korkeakouluyhteisö voisi omalta osaltaan toimia kansainvälistämisen veturina maan eri alueilla. On tärkeää, että nuoret ja opiskelijat ottavat jatkossakin omakseen myönteisen suhtautumisen moniarvoisuuteen ja kansainvälistymiseen. Ulkomaalaisten opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan on varmasti paikallaan parantaa. Tavoitteena on, että nykyistä suurempi osa korkeakouluista valmistuneista ulkomaalaisista jää Suomen työmarkkinoille. Olisiko sinulle hyviä ideoita siihen? Lopuksi haluan vielä todeta, että pidetään yhdessä kiinni suomalaisten opiskelijoiden koulutuksen maksuttomuudesta muuttuvassa maailmassa. Matti Vanhanen Juha Iso-Aho: Palvelukseen halutaan: huippuyliopisto 22.02.2007Nyt se on sitten vihdoinkin tulossa. Huippuyliopisto, jossa on Innovaatioinstituutti ja jossa huippuosaajat saavat niin suuria synenergiaetuja, että oksat pois. Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu aikovat ottaa yhteisen nimen ja asettaa uuden hallituksen vanhojen hallitusten yläpuolelle. Varo maailma, Pohjolasta kajahtaa! Vakavasti ottaen, mikä tätä maailmaa vaivaa? Jos siirretään kolmen korkeakoulun tohtorituotanto samaan sarakkeeseen, nostaako se todella yliopiston maailman kärkeen? Ja toisiko täysin yliopiston ulkopuolinen, visioiden mukaan suurelta osin yksityisten rahoittajien nimeämä hallitus, oppilaitokseen sellaista pitkäjänteistä tutkimusta, jota jokainen korkeatasoinen yliopisto tarvitsee? Jotkut luulivat, että Suomi selvisi pahimmasta markkinakännäilystä it-kuplan puhkeamiseen 2000-luvun alussa. Kyse oli kuitenkin vain lyhyestä laskuhumalasta, josta raimosailasmaiset kansakunnan baarimikot nostivat maamme uuteen bilevaiheeseen äärimmäisen lyhyen moraalisen krapulan jälkeen kaatamalla lisää juomaa laseihin. Viskipaukkujen virkaa hoitavat tällä hetkellä viralliset© ja arvovaltaiset© tutkimukset, jotka vetävät surutta yhtäläisyysmerkkejä markkinatalouden ja valtion taloudenhoidon välille poliitikkojen jo sumenneissa mielissä. Optioiden jakamisen tai massairtisanomisten aikaan poliitikotkin muistavat paheksua yritysmaailman neljännesvuoden mittaista keskittymiskykyä, mutta seuraavalla viikolla hoetaan taas dynaamisuuden ja tehokkuuden nimeen. Mihin ihmeeseen katosi pitkäjänteisyyden arvostaminen? Valtiosihteeri Sailaksen uusimmassa raportissa todetaan, että nykyisenkaltaiset yliopistojen hallitukset eivät kykene “uudistumaan tarpeeksi nopeasti”. Pitäisi olla tavoitteena, että tutkintolinjoja, tiedekuntia ja professuureja muutellaan koko ajan? On myös äärimmäisen harhaanjohtavaa verrata suomalaisia yliopistoja Massachusetts Institute of Technologyyn (MIT), tai muihin kansainvälisten ranking-listojen kestosuosikkeihin. Noiden listojen suosikit ovat lähes poikkeuksetta tutkimuspainotteisia yliopistoja. Niiden tarkoituksena ei ole kouluttaa merkittävää määrää maistereita, vaan ne keskittyvät tutkimukseen ja tohtoritutkintoihin. Mainitussa MIT:ssa on yhteensä vain 6500 perustutkinto-opiskelijaa, mutta 3500 tohtorin tutkintoa suorittavaa. Uudessa ‘huippuyliopistossamme’ puolestaan olisi vuonna 2005 ollut 17600 perustutkinto-opiskelijaa ja 1000 tohtoriksi pyrkivää. Samaan aikaan MIT:n menot olivat vuonna 2005 noin 1.5 miljardia euroa. Kotimainen huippukolmikkomme joutuu tyytymään tästä kymmenesosaan. Kyse on eri tarkoitusta palvelevista yliopistoista. Tilastonikkarointi ja loputon kvantitatiivinen kikkailu ärsyttää, mutta tuntuu siltä, että muuta kieltä poliitikot eivät enää ymmärrä. Ilmastonmuutoksen ehkäiseminenkin nousi tärkeäksi teemaksi vasta siinä vaiheessa, kun joku keksi laskea paljonko muuttuneet olosuhteet tulisivat kansantaloudelle maksamaan. Kun lukema meni tarpeeksi paljon miinusmerkkiseksi, niin puolueetkin saatiin heräämään: haistettiin epävarmuuden ilmapiiri, jota lievittämään on hyvä lupailla ilmastolääkettä. Toki politiikassa on aina omaa uraa varmisteltu kuorolaulannalla. Se nyt vain on riskittömin tapa päästä eteenpäin lauman nokkimisjärjestyksessä. Mutta voisimmeko palata kultaiselle 70-luvulle siinä mielessä, että laulujen sanoituksista päättäisivät edes politiikan alfa-urokset, eivätkä virastojen byrokraattinorsut? Juha Iso-Aho Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja puheenjohtaja@keskustaopiskelijat.fi Sanna Isopahkala: Suomalainen kurkku voittaa espanjalaisen 21.02.2007Keskustan opiskelijaliitossa haluamme tänä vuonna perehtyä muun muassa maaseudun asioihin. ”Matu liippaa viikatteen terää, kuka nyt tylsällä viikatteella viitsisi niittää?” lukee neljävuotias veljenpoikani ulkomuistista Mauri Kunnaksen maatilasta kertovaa lastenkirjaa ja toinen, kolmevuotias, toistaa lauseen kuin kaiku. Nämä pojat ovat maatilan miehiä henkeen ja vereen. Joulun alla kun leivoimme pipareita, neljävuotias viljelijänalku teki niistä lietekärryn muotoisia. Täti vähän epäili, että voiko sellaisia pipareita olla, mutta pikkunassikka tiesi nämä asiat paremmin. ”No jos on possun muotosia pipareita niin tietenkin voi olla lietekärryjä kans.” Olen joskus leikilläni sanonut opiskelijapiireissä, että sitten kun olen opetusministeri, niin jokainen Suomessa peruskoulua suorittava lapsi tekee kuukauden harjoittelun maatilalla. Monet lapset ovat usein kesän suorastaan heitteillä, ja nekin joista huolehditaan, ovat monesti vailla tekemistä. Mikä olisi parempaa kesän viettoa kuin tutustua ja osallistua maatilan töihin? Ennen kaikkea lapsi oppisi mistä vehnäjauhot piirakoihin ja herneet hernekeittoihin tulevat, miten maitoa saadaan ja miksi kotimainen leipä on niin hyvää. Maatilan töissä myös lasten paljon puhuttu ylipaino saattaisi hävitä kuin itsekseen ja lihaksetkin joutuisivat töihin. No, ehkä tätä ideaa pitäisi vielä jalostaa ja tehdä muutama raportti ja selvitys ennen kuin sitä huolitaan hallitusohjelmaan. Vakavasti ottaen, jouduin noin vuosi sitten perustelemaan eräälle opiskelijakaverilleni, miksi Suomessa on yhä maataloutta. En osaa kuvata sanoin sitä järkytystä, jota koin kuunnellessani opiskelijakaverini saarnaa siitä, miten maanviljelijät ovat rikastuneet tukien ansiosta ja miten maatalous näin kylmässä maassa on suorastaan teennäistä ja se olisi sama lopettaa kokonaan. Eikä hän ainakaan arvosta maanviljelijän työtä ollenkaan. Miten ihminen voikaan olla vieraantunut omista juuristaan, ihmettelin. Selvitin oman kotitilani arkea, miten tilaa tällä hetkellä hoitava veljeni elättää oman perheensä, lisäksi työllistää yhden vieraan työntekijän viitenä päivänä viikossa ja kiirekausina useita muita, tilintarkastajista ja jalostusasiantuntijoista puhumattakaan. Kuinka moni makkaratehtaalla työskentelevä joutuisi työttömäksi, jos Suomessa loppuisi maatalous?! Lisäksi avasin sitä, miten maatalous ja kotimainen ruoka on meille elinehto. Kuka nyt turkkilaista kalkkunaa haluaisi ostaa? Ja kuka nyt söisi espanjalaista kurkkua, jos suomalaistakin on tarjolla? Maalailin tilannetta, jossa muualla EU:ssa riehuu ruoan kautta tarttuva epidemia ja suomalaista ruokaa ei ole tarjolla. Kerroin, että minä ainakin ostan mieluummin tutun viljelijän kananmunia kuin sellaisia, joista ei tiedä mistä ne tulevat. Ja kehuskelin vielä, ettei mistään saa niin hyvää pullaa kuin meidän omista vehnäjauhoista leivotut. Lopuksi kerroin tuolle tulevalle kansankynttilälle, että maanviljelys on minun mielestäni yksi arvostetuimmista ammateista, koska nykyisin se on niin vaativaa ja haastavaa, ettei siihen kenestä tahansa ole. Tapasin kesällä opiskelijakaverini uudelleen. Silloin hän oli vielä raskaana, nyt pienen tytön äiti. Vauvaa odottaessaan hän oli alkanut arvostaa suomalaista ruokaa uudella tavalla. Kyllä niin suuren asian edessä kuulemma miettii, minkälaisia myrkkyjä itseensä ruuan kautta ahtaa. Toriltakin saa ihania suomalaisia varhaisperunoita, ja kaikki vihannekset ovat parempia tuoreina. Mikä tärkeintä, hänestä tuntui, että lapsella on parempi olla, kun hän syö puhdasta ruokaa. Kuuntelin muuttunutta äänensävyä lähes liikuttuneena. Näköjään asennekasvatusta voi tehdä aikuistenkin parissa. Keskustan opiskelijaliitossa haluamme tänä vuonna perehtyä muun muassa maaseudun asioihin. Vaikka olemmekin akateemisen koulun kävijöitä, arvostamme suomalaista maataloutta niin, että haluamme pysyä kärryillä mitä sillä kentällä tapahtuu. Haluamme myös tehdä työtä maatalouden säilyttämiseksi Suomessa. Ja maanviljelijät, varautukaa koululaislaumoihin työmaallanne, sillä tuleva keskustalainen opetusministeri saattaa hyvinkin innostua ideastani jo nyt, ja minä saan keskittyä opettamiseen myös jatkossa.
Sanna Isopahkala luokanopettajaopiskelija Keskustan opiskelijaliiton varapuheenjohtaja 2007
KOL-posti vko 8 19.02.2007Luet alkavan viikon kahdeksan KOL-postia, joka on Keskustan Opiskelijaliiton noin kahden viikon välein ilmestyvä tiedotus- ja ajankohtaistiedote. Alta löytyvän KOL-postin laati, ——————————————————————– Mr Panu Litmanen KOL-posti vko 8 1. KOL järjesti koulutuspoliittisen seminaarin Joensuussa 17.2.2007 2. Puheenjohtaja Iso-Aho hehkutti keskustavaikuttajien linjausta opintorahan korottamisen ajamista hallitusohjelmakysymykseksi 3. Vaalikuume nousee, kansanedustajaehdokkaat vaalilaitumille 4. Pekka Perttula etsii tutkimusapulaista ja yhteistyökumppania 5. Päivityksiä nettisivujen kuvagalleriassa 6. Tulevia tapahtumia 1. KOL järjesti koulutuspoliittisen seminaarin Joensuussa 17.2.2007 Nykyajan korkeakouluopiskelija on monenlaisten vaatimusten ristipaineessa. Toisaalta häneltä vaaditaan nopeaa valmistumista, toisaalta epävarmoille työmarkkinoille siirtymistä pitkitetään hankkien työkokemusta tai lisätuloja opintojen ohessa. Perhettäkin kannustetaan perustamaan. Opiskelijastatus halutaan usein säilyttää, muun muussa erilaisten etuisuuksien kuten subventoitujen opiskelija-aterioiden ja julkisten liikennevälineiden vuoksi. Opiskelijoiden näkökulmasta valmistumisen viivyttäminen voi olla erittäin rationaalista ja tukee parhaimmillaan joustavasti työelämään siirtymistä. Ongelmakohtiakin on. Valinta opintojen pitkittämisestä tai jatko-opiskelijaksi siirtymisestä ei välttämättä ole kaikkein mieluisin. Monet eivät koe täysipainoisen opiskelun olevan nykyisillä tukitasoilla taloudellisesti mahdollista, varsinkin koska opintolainan ottamista vältetään. Koulutuspolitiikan taustalla tulisi olla vankka ja perusteltu näkemys siitä miten yhteiskunta tulee kehittymään ja mitä opiskelijoilta edellytetään. Ennen kaikkea, mitä opiskelijat itse haluavat ja mihin he uskovat: opiskelumotivaation kannalta on olennaista uskoa kouluttautumisen ja itsensä sivistämisen kannattavan, riippumatta siitä asetetaanko mittariksi raha, henkinen kasvu tai molemmat. Tulisiko meidän tavoitella pitkiä ja yhtenäisiä työuria vai kenties rytmittää opiskelu ja työnteko halki aikuisiän? Onko opiskelu kohtuullisen lyhytkestoinen vaihe nuoruudessa vai jatkuvaa itsensä kehittämistä? Paljonko koulutukseen kannattaa sijoittaa, kuka maksaa ja minkä verran? Vapautuuko suurilta ikäluokilta työpaikkoja? Pitäisikö korkeakoulutus tuotteistaa? Ennen kaikkea: mitä on tulevaisuuden työ ja missä se tehdään? Näiden kysymysten pintaa pyrittiin raapaisemaan Joensuussa 17.2.2007 järjestetyssä seminaarissa, jossa puhui muun muassa Joensuun yliopiston rehtori Perttu Vartiainen. Hän alusti koulutuspolitiikan näkymistä. Vartiainen nosti esiin suomalaisen korkeakouluverkon erityispiirteitä, joista voi mainita erityisesti erittäin korkean osallistumisasteen ja tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Molemmat sopivat hyvin KOL:n linjauksiin ja yleensä keskustalaiseen ajattelutapaan, joissa on usein mainittu käsitteenä mahdollisuuksien tasa-arvo: kannustetaan, ei rajoiteta. Lisänä tähän Vartiainen totesi myös, että Suomi on sijoittunut erilaisissa rankinglistauksissa korkealle, kun mitataan koulutuksen keskimääräistä laatua, mutta todellisten huippuyksiköiden tai huippututkijoiden määrä on hyvin vähäinen. Hän ei nähnyt ongelmana suurta “alueyliopistojen” määrää (21), vaan sen, että isoilla paikkakunnilla on erilaisia pieniä yksiköitä sekä Suomessa olevan yleensäkin hajanaisen ja päällekkäisen sivutoimipisteiden verkon. Koulutuspolitiikalta tuntuu puuttuvan suunta ja visiot. Mihin ja miten sijoittaa rajalliset resurssit? Vartiainen käsitteli aihetta rahoitusrakenteen epätasapainon ja kehittymättömän ansaintalogiikan näkökulmasta ja herätteli kysymyksiä siitä, että riittääkö yliopistoille valtion budjettirahoitus? Ovatko suomalaiset veronmaksajat valmiita maksamaan ulkomaisten opiskelijoiden koulutuksen? Emme toistaiseksi ole riippuvaisia lahjoituksista, mutta esimerkiksi tulevaisuudessa yliopistoille voi tulla mahdollisesti suuriakin perintöjä, Vartiainen pohti ja lisäsi lääketieteen saavan jo nykyisin merkittäviä lahjoituksia yksittäisiltä ihmisiltä juuri heidän sairastamansa taudin tutkimiseen. Rehtori luokitteli tällä hetkellä olemassa olevat yliopistojen rahoitusmallit kahteen. Toinen on Vartiaisen mukaan Rantasen-Jääskisen malli, joka perustuu julkiseen rahaan, ja toinen Sailaksen malli, joka mahdollistaisi puolittain yksityisen rahoituspohjan. Vartiainen kysyi, että onko järkevää aukaista kahta hanaa. Vertailukohdaksi hän mainitsi Yhdysvallat, jossa on vahvoja valtion yliopistoja, ts. julkisella rahalla rahoitettuja. Suomessa on vähän ulkomaisia tutkijoita ja opiskelijoita. Lisäksi Suomi – ja tämän allekirjoittanut hyväksyy suurelta osin – on melko sulkeutunut maa. Kuka tänne haluaisi edes tulla? Suomessa on aivovuodon vaara joillakin erityisaloilla, kuten huipputason tai insinöörikoulutetuilla. Vartiainen korosti kuitenkin, että ahtaan taloudellisesti ajateltuna aivoviennissä tärkeintä on “nettotulos”, ei varsinaisesti “liikevaihto”. Korkeakoulujen kehittämisen toimenpiteistä rehtori Vartiainen mainitsi seuraavaa: talousautonomiaa on kehitettävä suomalaisen mallin puitteissa ja verrokkina on oltava parhaat eurooppalaiset yliopistot, ei Harvard tai MIT. Menestyminen ratkaistaan monitieteisellä erikoistumisella ja verkostomaisilla osaamiskeskittymillä. Korkeakoulutuksen tehtävänjaosta Vartiainen oli joustavan duaalimallin kannalla, jolloin tutkintomallit voivat olla samantyyppisiä, mutta ylläpitäjämallien ei välttämättä tarvitse olla samankaltaisia. Oleellista alueiden (ja kansantalouden) näkökulmasta on kattava, vahvojen ja monitieteisten yliopistojen tai yhtenäiskorkeakoulujen verkosto. Varsin ajankohtaisen Joensuun ja Kuopion liittoyliopistohankkeen (professori Reijo Vihko julkaisee selvityksensä 19.2.2007) päämäärä on mainitun liittouman nostaminen vahvojen tiedeyliopistojen (tutkimusyliopistojen) joukkoon Suomessa ja Euroopassa, jolloin verrokkeina ovat Turun ja Jyväskylän yliopistot. Vartiainen väitti, että muun muassa Tampereen ja pääkaupunkiseudun “huippuyliopisto” jäävät taakse esimerkiksi tohtorituotannon ja ns. referee-julkaisujen määrässä. Liittoyliopistomallissa tarkoituksena on löytää keskittymisen etujen ja läheisyysperiaatteen tasapaino. Alueen näkökulmasta vain vahva yliopisto tuottaa alueelle pysyvän kilpailuedun. Ei voida käpertyä maakuntakorkeakouluksi, muuten voidaan lyödä hynttyyt yhteen ammattikorkeakoulun kanssa, Vartiainen summasi. Pääsihteerin laatima tarkempi muistio seminaarista löytyy KOL:n intrasta. 2. Puheenjohtaja Iso-Aho hehkutti keskustavaikuttajien linjausta opintorahan korottamisen ajamista hallitusohjelmakysymykseksi Kannanotossaan 16.2.2007 Iso-Aho tervehti ilolla ministeri Tanja Saarelan ilmoitusta Keskustan opintorahatavoitteesta. Keskusta tulee nostamaan opintorahan 15 prosentin korotuksen hallitusohjelmaan. Kanta on yhteneväinen valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen Nouse Jo! -kampanjan kanssa, puheenjohtaja myhäili. ”Tämä ilmoitus on luonnollinen jatko keskustan muille opiskelijat huomioiville toimille”, Iso-Aho toteaa. Nykyinen hallitus ehti yhden vaalikauden aikana korottaa asumislisää, korottaa opintolainan valtiontakauksen määrää, tehdä opintolainan osittain verovähennyskelpoiseksi, korottaa toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoja, sekä nostaa kahdesti opiskelijoiden ateriatukea. “Kahdeksana sinipuna-hallituksen vuotena opiskelijoita taas ei ajateltu ollenkaan, ellei sellaiseksi sitten laske vuoden 1995 päätöstä leikata opiskelijoiden opintotukea”, Iso-Aho muistuttaa. “Ei liene siis epäselvää, missä puolueessa opiskelijoihin kiinnitetään Suomessa eniten huomiota, ja missä he myös saavat äänensä kuuluviin.” 3. Vaalikuume nousee, kansanedustajaehdokkaat vaalilaitumille Kansanedustajaehdokkaat ovat kirmanneet hyisille vaalilaitumille. Soppatykin ja tupailtojen väliin mahtuu monta askelta ja pakkasenpanemaa hymyä. Sitkeys kuitenkin palkitaan ja tilastolliset vajaa kaksi kolmannesta istuvasta eduskunnasta palaa neljäksi vuodeksi palvelemaan kansaa. Menneen vaalikauden varrelle mahtui monta iloista ja surullista asiaa. Tapahtumarikas vaalikausi ultrastabiilin poliittisen järjestelmän Suomessa jää politiikkaa seuraavien ihmisten mieliin pääministerin vaihtumisesta Backmanin lappuineen, poikkeuksellisen otollisen ja vahvan talouskasvun ajasta, jonka harmonian rikkoi ainoastaan suuret irtisanomisuutiset vaalikauden loppupuolella sekä loputtomasta puheesta osaamisesta ja innovaatioista. Monen nuoren ja opiskelijan odottama suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtymisen johdosta vapautuvien työpaikkojen määrä jäi mielikuvia pienemmäksi. Tai ainakin moni huomasi kouluttautuneensa väärin tai liian pitkälle. Pelisilmää ja onnea koulutusalan valinnassa on hankala ylikorostaa. Vaalikauden lopussa keskustalaiset ja muunkin väriset poliitikot löysivät uudelleen sen tiedon, jota metsänomistajat ja pientilalliset eivät ole ikinä kadottaneet. Ryhdyttiin puhumaan bioenergiasta ja kotimaisesta uusiutuvasta energiasta. Jokunen sana uhrattiin myös ydinvoimalle ja erityisesti ranskalaisten vatuloinnille uuden ydinvoimalan rakentamisen suhteen. Pääministeri Villepin lennähti kesäkuun alussa 2006 pikavisiitille ydinvoimalatyömaalle, mutta ei tarttunut lapionvarteen ainakaan siinä määrin, että voimalahanke olisi saatu etenemään alkuperäisessä aikataulussa. Koulutuspolitiikassa vaalikausi 2003-2007 oli melko vaisu. Mitään suuria rakenteellisia korkeakouluverkkoon liittyviä kehittämistoimenpiteitä ei ehditty toteuttaa ja opiskelijat keskittyivät perinteiseen tapaan nurisemaan muutamista opintososiaalisista euroista, jotka kaiken lisäksi jäivät pääosin saamatta. Köyhän opiskelijan kannalta oikeansuuntaisia askelia toki otettiin muun muassa asumislisän vuokrakaton korottamisen muodossa. Pääministeri Vanhasen varsin voimakkaasti tulkitut (TS 31.12.2006) sanat EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöönottamisesta saivat odotetun vastaanoton opiskelijaliikkeessä. Opintojen maksuttomuus nähtiin edelleen hyväksi toimintatavaksi. Mitään laskelmia mahdollisten lukukausimaksujen kokonaissummista ei ainakaan allekirjoittaneen silmiin ole osunut. Pääasia tuntuu kuitenkin olevan periaatteellinen kannattaminen tai vastustaminen, eivät niinkään reaaliset hyödyt tai haitat. Valitettavaa. Talvella asiassa voi sentään laittaa pään lumihankeen, mutta kesän ja uuden vaalikauden tullessa piiloutuminen ei onnistu. Korkeakoulujen, erityisesti yliopistojen, monella koulutusalalla vallitseva resurssivaje odottaa ratkaisijaansa. Vaihtoehtoja on typistäen ja pelkistäen kaksi. Joko koulutusmääriä pienennetään merkittävästi tai resurssien määrää nostetaan. Edellinen vaihtoehto on poliittisesti hankala, kun osaamismantra on omaksuttu hyvin tehokkaasti kautta poliittisten päätöksentekijöiden, ylioppilasliikkeen ja koulutuksen tarjoajien. Pieni maa ei tämän uskomuksen mukaan voi selvitä ilman korkeasti koulutettua ja osaavaa väestöä. Jälkimmäinen vaihtoehto on, no, poliittisesti hankala. Mistä löydetään riittävät lisäresurssit koulutukseen, kun päättäjien korva kallistuu yhä useammin – inhimillisesti - vanhenevan ja sairastuvan kuiskaukselle. Hyväkuntoiset eläkeläiset jaksavat lisäksi huutaa. Jos valtio ei pysty lisäämään koulutukseen kohdennettavia resursseja ja niiden tarve on todella olemassa eikä korkeakoulutettavien määrää haluta laskea, vaihtoehtoja ei ole kovin monta. Joko annetaan korkeakouluille taloudellista autonomiaa nykyistä merkittävämmin ja luotetaan siihen, että ne löytävät ulkopuolista rahoitusta tai hyväksytään, että vajaaresursseilla ei tule huipputulosta. Kiinalaisilta voi oppia, että bulkkitavaraa saa suhteellisen halvalla ja amerikkalaisilta sen, että varsinkin luonnontieteisiin pohjautuvan huippututkimuksen teossa pikkurahalla ei päästä kuin alkuun. Suomalaisten on vain heitettävä ainoa tikka jälleen kerran oikeaan kohtaan. Luova hulluus tai humalatila auttavat mahdottomilta tuntuvien tehtävien edessä, molemmat tosin vain alkuun. Näitä koulutuspoliittisia irtoajatuksia perustellumpaa tekstiä etsivät ja parempaa tekemistä vailla olevat voivat tutustua esimerkiksi Jääskisen ja Rantasen raporttiin (Yliopistojen taloudellisen ja hallinnollisen aseman uudistaminen. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:2), saatavilla osoitteesta: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2007/Yliopistojen_taloudellisen_ja_hallinnollisen_aseman_uudistaminen.html?lang=fi . Voittajana maalisvaaleista selviytyy se puolue, jolla on antaa kansalaisten pureskeltavaksi muutakin kuin korvansa. Kupillinen kahvia ja kenties pala tuoretta nisua tai jopa paperilautanen hernekeittoa auttavat myös. Kaino pyyntöni on, että Keskustan ehdokkaita autettaisiin kaikin tavoin, jos koette vain heidän olevan sen arvoisia. 4. Pekka Perttula etsii tutkimusapulaista ja yhteistyökumppania Keskustan eduskuntaryhmän pääsihteeri Pekka Perttula on ajautumassa jälleen KOL:n aktiivitoiminnan piiriin, tällä kertaa jatko-opiskelijana. Perttula on nimittäin aloittamassa jatko-opintojaan ja etsii henkistä tukea, tutkimusapulaista ja yhteistyökumppania KOL:n jäsenistön joukosta. Väitöskirja tulee käsittelemään V.J. Sukselaisen toimintaa. Perttula arvelee yhteistyöstä olevan symbioottisia hyötyjä. Yhteiskuntatieteilijät ja poliittisen historian opiskelijat lienevät metodologisesti soveltuvia tehtävään. Yleinen älykkyys ja näppäryys auttavat myös asiassa. Jos koet olevasi, tai tiedät jonkun, joka on sopiva henkilö tehtävään, ota yhteyttä Pääsihteeri Perttulaan. Osoite on pekka.perttula[a]eduskunta.fi . 5. Päivityksiä nettisivujen kuvagalleriassa Nettisivujen kuvagalleria, kuten nettisivut muutenkin, päivittyvät jatkuvasti. Katso, ihastu tai vihastu. 6. Tulevia tapahtumia 20.2. Pääsihteeri Litmanen TUKO:n laskiaisständivieraana TYY:n laskiaisriehassa Turussa 28.2.–2.3. LYMEC:n konferenssi ”No Visa –Europe Is Our Home” 7.3. VYY:n ja poliittisten järjestöjen vaalimessut ja –paneeli Vaasassa 18.3. Eduskuntavaalien varsinainen vaalipäivä 31.3. Edustajistovaalien suunnittelutyöpaja sekä liittohallituksen kokous 3/2007 28.4. KOL:n 70-vuotisjuhlat ja juhlakirjan julkaisu Helsingissä
Asko Autelo: Älä inise, käytä ääntäsi! 16.02.2007Vaaleissa äänestämättä jättäminen on nuorilla muita ikäluokkia yleisempää. Poliittiset nuorisojärjestöt ovat yhdessä rintamassa puhuneet sukupolvivallankumouksesta. Eivätkä syyttä. Eduskunta tarvitsee lisää nuoria päättäjiä, jotka tuntevat nuorten opiskelijoiden tarpeet ja ymmärtävät korjata opintorahan jälkeenjääneisyyden. Tähän tarvitaan kuitenkin kaikkien nuorten panostusta ja heidän ääniään nuorille ehdokkaille. Vaikka poliittisten opiskelijajärjestöjen työskentely voi vaikuttaa ehkä välillä tehottomalta, ei asia todellisuudessa näin ole. Olemme esimerkiksi Keskustan Opiskelijaliitossa saaneet eteenpäin asioita, kuten opintotuen asumislisän vuokrakaton nostaminen 252 euroon ja ateriatukien korotuksia. Lisäksi olemme saaneet läpi paljon muitakin hyviä asioita opiskelijoille, vaikka opintorahaa ei vielä toistaiseksi ole saatu nousemaan. Pitää muistaa, että eduskunnassa on lukuisia muitakin asioita, joihin erilaiset etujärjestöt vaikuttavat todella paljon. Opiskelijat eivät ole siellä ainoina pitämässä puoliaan. Siksi opiskelijat tarvitsevat sinne kansanedustajia, joilla on ymmärrystä opiskelijoidenkin asioihin, jotta 15 prosentin korotus opintorahaan sekä monet muut parannusta vaativat opiskelijoiden asiat onnistuisivat. Käytä siis ääntäsi ja vaikuta! Keskustan nuorisojärjestöjen johtajat: Keskustan pelastettava suomalainen koulutus 9.02.2007Keskustan nuorisojärjestöjen johtajat: Keskustan pelastettava suomalainen koulutus Keskustanuorten ja Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtajat, Tuomo Puumala ja Juha Iso-Aho, vaativat opetusministerin salkkua Keskustalle. Puheenjohtajien mukaan on aika kokeilla muiden puolueiden osaamista opetusministerin paikalla. - Odotamme demareilta vastausta siihen, miksi koulutuksella ei saa työtä. Aloituspaikkojen määrää pitäisi tarkastella rehellisesti peiliin katsoen, Puumala toteaa. Lipposen kakkoshallituksen poskettomana tavoitteena oli korkeasti kouluttaa peräti 70 prosenttia suomalaisesta väestöstä. Demarit eivät tunnu päinvastaisesta retoriikastaan huolimatta ymmärtävän, että ammatillista osaamista tarvitaan Suomessa tulevaisuudessakin. Puheenjohtajien mukaan linja oli lyhytnäköinen. - Koulutuspolitiikkaan heijastuu SDP:n ongelma laajemminkin – heille politiikka on nykyisin pään työntämistä pensaaseen. Jos me emme näe maailmaa, ei sekään näe meitä. Tuon ajattelun mukaan riittää, että kaikki pidetään ennallaan, eikä minkäännäköistä koulutusjärjestelmämme eteenpäin kehittämistä tarvita, Iso-Aho harmittelee. Kuitenkin juuri koulutuksen alalla meillä kaivataan näkemyksiä. Toisella asteella ammatillisten koulujen ja lukioiden yhteistyötä tulee lisätä siten, että kaksoistutkinto tehdään mahdolliseksi entistä useammalle. Sen sijaan demareiden kaavaileman, ”kaikkea kaikille” –lupailevan, nuorisoasteen koulun tielle ei pidä mennä. Korkeakouluissa taas oppilaitosten ja yritysten läheisempi yhteistyö tulee tehdä lainsäädännöllä mahdolliseksi. Käytännössä tämä siis tarkoittaisi koulutuspalvelujen yhteisöille myymisen sallimista, puheenjohtajat tiivistävät. Liittokokouskannanotto 14.12.2005: Korkeakouluverkon on luotava nahkansa uudelleen 14.12.2005Keskustaopiskelijoiden mielestä suomalainen korkeakouluverkko kaipaa harkittua, mutta tuloksellista kokonaistarkastelua taatakseen suomalaisille korkealaatuisen ja kattavan koulutuksen globalisaation haasteisiin vastaamiseksi etenkin tulevan väestörakennemuutoksen jälkeen. Keskustan Opiskelijaliiton liittokokous vaatii, että menestyksellisen toiminnan luomiseksi on kehitettävä korkeakoulujen toiminnallista yhteistyötä sekä uudistettava koulutustarjontaa ja sen määrää vastaamaan ajantasaisemmin työelämän tarpeita. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut voivat sekä sektoreiden keskinäisellä että ristiin menevällä toiminnallisella yhteistyöllä saavuttaa etuja, jotka hyödyttävät sekä koulutusyksiköiden toimintaa että opiskelijoiden tarpeita. Yhteistyön avulla voidaan tarjota laajemmin esimerkiksi harvinaisten kielten opetusta, kirjastojen pitempiä aukioloaikoja sekä houkuttelevimpia työpaikkoja yhdistämällä osa-aikaisia virkoja. Hallinnon rajat ylittävää toiminnallista yhteistyötä kehitettäessä tulee varmistaa myös opiskelijoiden vahva mukanaolo. Tiivistämistä sekä toiminnan että lisäksi myös hallinnon kautta tulisi tapahtua erityisesti hajanaisen ammattikorkeakouluverkoston yksiköissä koulutusalojen laadun varmistamiseksi. Keskustaopiskelijat korostavat kuitenkin, että yhdistymisen ei tule olla itseisarvo, vaan sillä on saavutettava laajempia tavoitteita. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on tutkittava myös luontevaa yhteistyötä tekevien yliopistojen hallinnollista yhdistymistä. Yhteistyö ei saa kuitenkaan johtaa yliopisto- ja ammattikorkeakouluyksiköiden keskinäiseen yhdistämiseen, koska se rikkoisi Suomen korkeakoulutusta, tutkimusta sekä alueellista kehittämistä menestyksellisesti palvelleen ja siten myös hyvinvointia luoneen duaalimallin. Sekä ammattikorkea-että yliopistokoulutusta antava korkeakoulu loisi sekaannusta koulutustarjonnan taso- ja laatueroihin etenkin opiskelemaan hakeville, vaikeuttaisi koulutusohjelmiin toivottavien opiskelijoiden hakeutumista koulutukseen ja heikentäisi opiskelumotivaatiota. Iso-Britanniassa onkin saatu huonoja kokemuksia korkeakoulujen yhteensulauttamisesta, joka synnytti oppilaitoksien lakkautusaallon ja lisäsi eriarvoistumista oppilaitosten ja opiskelijoiden välille. Keskustan Opiskelijaliiton liittokokous muistuttaa, että koulutustarjontaa tarkistettaessa ja etenkin ylitarjontaa vähennettäessä ei kriteerien tule ensisijaisesti kohdistua yksiköiden koulutusmääriin, vaan laadukkaaseen opetus- ja tutkimustoimintaan. Ikäluokkien pienentyessä on suhtauduttava kriittisesti uusien tutkinto-oikeuksien lisäämiseen. Samalla on lisättävä korkeakoulujen yhteistyötä yksityisen sektorin ja muiden työnantajien kanssa koulutustarjonnan suhteuttamiseksi työelämän todellisiin tarpeisiin. Lisätietoja: Anu Tuovinen Kannanotto 23.02.2004 Ammattikorkeakouluihin saatava demokraattiset opiskelijakunnat 23.02.2004Ammattikorkeakouluihin saatava demokraattiset opiskelijakunnat! Keskustan Opiskelijaliitto kannattaa ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistysten aseman kirjaamista lakiin. Tämä mahdollistaisi nykyisten opiskelijayhdistysten muuttamisen julkisoikeudellisiksi opiskelijakunniksi yliopistoissa hyväksi osoittautuneen käytännön mukaisesti. Ammattikorkeakoulujen opiskelijayhdistykset hoitavat jo nykyisin ammattikorkeakoululain mukaisia julkishallinnollisia tehtäviä. Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen hallinnossa on nykyisen lain mukaan oltava opiskelijaedustus. Laissa ei kuitenkaan tunnusteta opiskelijayhdistysten asemaa millään tavalla. Keskustan Opiskelijaliiton mielestä tämä puute tulee korjata ripeällä aikataululla jo kevään 2004 aikana. Demokratian toteutuminen ammattikorkeakoulujen hallinnossa edellyttää demokraattisen valintajärjestelmän olemassaoloa. Ammattikorkeakoulujen koulutustehtävän paras mahdollinen toteutus kuitenkin vaatii vahvaa ja monipuolista opiskelijanäkökulmaa päätöksenteossa. Nykyinen käytäntö, jossa vain opiskelijayhdistyksiin kuuluvat opiskelijat osallistuvat oppilaitoksensa hallintoon ei vastaa demokratian vaatimuksia. Matti Vanhasen hallituksen merkittävimpiä tavoitteita on kansalaisvaikuttamisen mekanismien vahvistaminen yhteiskunnassamme. Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien aseman kirjaaminen lakiin olisi merkittävä askel tämän tavoitteen toteuttamisessa. Lisätietoja: |
|
 |
|
 |
|
