Yliopistojen vapaus lisääntyi uuden yliopistolain myötä, mutta samalla myös niiden vastuu kasvoi. Vastuullisuuteen kuuluu myös ympäröivän yhteiskunnan huomioiminen. Kajaanin OKL:n lakkauttamisen lisäksi Oulun yliopisto on nyt karsimassa myös kielikeskuksensa opetusvalikoimaa tuntuvasti. Näistä päätöksistä on vastuullisuus kaukana.

- Virkkusen on nyt vihellettävä rumaksi kääntynyt peli poikki. Kajaanin opettajankoulutus on laadukasta, tehokasta ja tuottaa merkittävää hyvinvointia alueelleen. Kajaanin OKL:n lakkauttaminen näennäissäästöihin vedoten olisi vastuuttomuudessaan kuvottava päätös, paheksuu Hoikkala.

- Jos Oulun yliopisto ei ole kiinnostunut Kajaanin yliopistokeskuksen kehittämisestä, niin opetusministeriön on pikaisesti selvitettävä, olisiko jokin muu yliopisto valmis ottamaan vastaan vastuun Kajaanin opettajankoulutuksen järjestämisestä, jatkaa Kurvinen.

Keskustan nuorisojohtajat näkevät tilanteen taustalla myös laajempia uhkakuvia. Kokoomusta ei yliopistolain valmistelun aikana kiinnostanut lainkaan yliopistokeskusten ja pienten yliopistojen tulevaisuus. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että Virkkunen on antanut mennä tilanteen näinkin pitkälle.

- Jos valtio ei nyt puutu tilanteeseen, niin tämän jälkeen yhdessäkään yliopistokeskuksessa ei voida nukkua rauhaisia öitä. Olisi vain ajankysymys, että milloin jotain muuta yliopistokeskusta ryhdytään systemaattisesti ajamaan alas, ennakoi Hoikkala.

Lisätietoja:
Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen, 044 751 4257, antti.kurvinen (at) keskustanuoret.fi
Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Marjaana Hoikkala, 050 389 7260, marjaana.hoikkala (at) keskustaopiskelijat.fi

-Ei voi olla mahdollista, että opetusministerin alaiset työryhmät valmistelevat täysin ilman poliittista valvontaa suomalaista koulutusjärjestelmää perustavanlaatuisella tavalla muuttavia esityksiä. Jonkun näistä asioista on oltava kärryillä, vähintään kokoomuslaisen opetusministerin. Jollei yksikään poliittinen taho muka halua maksuja, niin miksi ihmeessä asiaa selvitetään, tykittää Hoikkala.

Keskustan nuorisojohtajat epäilevät, että nyt käynnistynyt keskustelu nousee esiin viimeistään seuraavien hallitusneuvotteluiden alla. Tämän vuoksi olisikin reilua, että maksullista koulutusta puuhaavat tahot kertoisivat aikomuksensa avoimesti jo tässä vaiheessa. Suomen koulutusjärjestelmän ja samalla yhteiskunnan yksi kulmakivistä on ollut siinä, että asuinpaikasta tai perheen varallisuudesta riippumatta, jokaisella suomalaisella on ollut mahdollisuus opiskella maksuttomasti niin pitkälle kuin kykyjä ja haluja riittää.

-Keskustassakin on perinteisesti arvostettu maksuttoman koulutuksen periaatetta. Puoluejohdon on nyt kerrottava selkeästi, että millaisena Keskusta näkee korkeakoulupolitiikan tulevaisuuden, vaatii Kurvinen.

Lisätietoja:
Keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kurvinen, 044 751 4257, antti.kurvinen (at) keskustanuoret.fi
Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Marjaana Hoikkala, 050 389 7260, marjaana.hoikkala (at) keskustaopiskelijat.fi 

“Oman lehmän ojasta kiskomisen sijaan tulee miettiä mikä on korkeakoulujen tehtävä ja millä tavoin näitä tehtäviä tulee toteuttaa.” toteaa Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Hoikkala. KOL on huolissaan koulutuspoliittisista linjanvedoista, joilla maksullisten maisteriohjelmien rooli korkeakoulujen toiminnassa olisi entistä suurempi. Maksullisten koulutusohjelmien ja -palvelujen ei pitäisi muuttua korkeakoulujen ensisijaiseksi toiminnan tavoitteeksi ja rahoituslähteeksi.

Koulutusvientistrategiassa suomalainen korkeakoulutusta tarjoava oppilaitos on helposti tuotteistettavia ja markkinoitavia maksullisia tutkintoja tuottava liukuhihnatehdas. KOL on erittäin pettynyt Suomen koulutusjärjestelmän kehittämisen suunnasta, koska keskustelussa painottuu koulutuksen valjastaminen globaalien markkinavoimien armoille. “Korkeakoulujärjestelmän tulevaisuuden haasteita ei pitäisi ratkaista pelkästään taloudellisista lähtökohdista, eikä tiedettä tule tehdä yhteiskuntapoliittisten paineiden ristiaallokossa.” Hoikkala jatkaa.

Lisätietoja:
puheenjohtaja Marjaana Hoikkala, p. 040 736 7524, marjaana.hoikkala (at) keskustaopiskelijat.fi

Keskustan Opiskelijaliiton graafisen ilmeen uudistuksen tärkein tavoite oli yhtenäistää KOL visuaalisesti Keskusta-brändiin. KOL:n entinen hurrikaanilogo joutui väistämään muutoksessa, siirtyen historiankirjoihin keskustalaisen apilan tieltä.

”KOL:n uusi ilme on helpommin yhdistettävissä puolueeseen jättäen kuitenkin tarpeeksi tilaa opiskelijaliiton omalle, rohkealle identiteetille. KOL on ylpeästi osa suurta, yhtenäistä Keskustaperhettä.”, KOL:n puheenjohtaja Marjaana Hoikkala kommentoi.

Ilmeen on toteuttanut Pääkeskus Ky, jonka käsialaa oli myös KOL:n edustajistovaalikampanja 2009.

Keskustan Opiskelijaliitto ry.
Marjaana Hoikkala        Ulla Hyvönen
puheenjohtaja             pääsihteeri

Lisätietoja:
Ulla Hyvönen, 045 656 9264, paasihteeri (at) keskustaopiskelijat.fi
Jaakko Tikkanen, 040 519 2182, jaakko.tikkanen (at) paakeskus.fi

Myös Kauniston linjaukset puolueen paluusta sivistyspolitiikan ja ihmisyyden äärelle ovat tarpeen osana Keskustan puhdistautumista. “Puolueen on kyettävä aatteelliseen ja perinpohjaiseen keskusteluun siitä, miten ja millaista Suomea tullaan tulevina vuosikymmeninä Keskustan johdolla rakentamaan.”, toteaa KOL:n puheenjohtaja Hoikkala.

Lisätietoja:
puheenjohtaja Marjaana Hoikkala, p. 040 736 7524, marjaana.hoikkala (at) keskustaopiskelijat.fi
pääsihteeri Ulla Hyvönen, p. 045 656 9264, paasihteeri (at ) keskustaopiskelijat.fi

Nuorilla ja opiskelijoilla on käsillä taas aika hakea tulevaksi kesäksi töitä. Kysymys kuuluukin, kuinka moni onnistuu saamaan itselleen kesätöitä?

Taloustilanne on heikko ja työtilanteen uskotaan paranevan vasta vuonna 2011. Kuluuko kesä töissä vai opinnäytetöitä ja kesäopintoja tehden? Entä jos jo viime kesä kuului opintoja tehden?

Työ ei tuo vain rahaa kukkaroon, vaan myös tärkeää kokemusta työelämästä. Työ on myös vaihtelua opinnoille. Kesätyöt voivat olla ovi oman alan töihin ja ne voivat parhaassa tapauksessa selventää nuorten tulevaisuuden opinto- ja urasuunnitelmia.

Epäilemättä työ ja opinnot täydentävät toinen toisiaan. Näiden kahden yhdistelmästä syntyy niitä paljon peräänkuulutettuja oman alan ammattilaisia.

Nuorisotyöttömyydellä tarkoitetaan 15–24-vuotiaita työttömiä. Tilastokeskuksen mukaan nuorisotyöttömyysaste oli 21,1 prosenttia marraskuussa 2009, kun kaiken kaikkiaan työttömyysaste oli 8,5 prosenttia.

Työllisyysaste oli puolestaan 15–24-vuotiailla 33,4 prosenttia ja 25–54-vuotiailla 81,9 prosenttia. Nuorten matalampaan työllisyysasteeseen vaikuttavat osaltaan opinnot ja erilaiset lyhyemmät työpätkät.

Nuorisotyöttömyydestä puhuttaessa nostetaan usein esille suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Suurten ikäluokkien siirtymisen eläkkeelle uskotaan imevän nuoria imurin lailla työmarkkinoille.

Jää kuitenkin nähtäväksi, onko tulevana kesänä kaupan kassalla tai puutarhan taimimyymälässä myyjänä nuori vai ei. Suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, mutta samaan aikaan taloustilanne on heikko, mikä syö työpaikkoja. Herääkin kysymys, kumoaako heikko taloustilanne eläköitymisestä syntyvät työpaikat.

Pääministeri Matti Vanhanen lupaili nuorille työttömille tukitoimia Helsingin Sanomissa 25.1.2010. Vanhanen ehdotti erityisen työllistymissetelin käyttöönottamista kannustamaan nuoria työnhakuun.

Työllistämisseteli tarkoittaisi, että työttömälle maksettaisiin muutaman kuukauden ajan muutaman sadan euron tukea, jos hän onnistuu hankkimaan työpaikan. Tämä malli kannustaakin hakemaan töitä, mutta se ei luo uusia työpaikkoja, joista on pulaa.

Tulisikin toimia uusien työpaikkojen luomiseksi. Olisiko mahdollista tehdä lyhennettyä työviikkoa täyden työviikon sijaan, jolloin useampi työllistyisi? Hyödynnetäänkö työharjoitteluja tarpeeksi, entä työpajoja?

Samaisessa Helsingin Sanomien artikkelissa kirjoitettiin myös, että valtiovarainministeriön arvion mukaan työttömyys nousee huippulukemiin kevään loppupuolella. Juuri samoihin aikoihin päättyvät koulujen ja yliopistojen kevätlukukaudet. Tämä ei lupaile hyvää myöskään nuorille työnhakijoille.

Nuorisotyöttömyys on ongelmallista etenkin silloin, kun nuori ei pääse vähäisen koulutuksen tai puutteellisen työkokemuksen vuoksi työelämässä alkuun. Moniin töihin vaaditaan työkokemusta ja vailla työkokemusta oleva nuori voi jäädä heikoille kilpailussa työpaikoista.

Työttömyyden kasvu kevään korvilla voi kouraista nuoria kovastikin, jos työvoimareservissä on tarjolla paljon kokenutta työvoimaa. Näin työnantajan on helpompi valita töihin kokenut ammattilainen kuin työuransa alussa oleva nuori, jolle ei ole kertynyt paljoa työkokemusta.

Esimerkiksi maakuntien yliopistokaupungeissa opiskelijoiden on vaikeaa löytää töitä, sillä opiskelijoita on paljon ja työpaikkoja vähän. Oman alan työt voivat olla kiven alla maakunnissa.

Opiskelijat ovatkin joutuneet laajentamaan työnhakualuetta ja monet opiskelijat virtaavat pääkaupunkiseudulle oman alan töihin. Työnhaussa tarvitaankin tulevaksi kesäksi kekseliäisyyttä. Töitä etsitään niin opiskelu- ja kotipaikkakunnilta, ulkomailta, myös työharjoittelu on yksi keino työllistyä.

Nuorisotyöttömyys on otettava vakavasti ja nuorten työllistyminen on äärimmäisen tärkeää myös myöhemmän työuran kannalta. On myös hyvä muistaa, että pitkäaikaisen nuorisotyöttömyyden pahimpana vaarana on syrjäytyminen.

Työuran alkuun on päästävä jossakin vaiheessa ja usein työuran kehittyminen alkaa juuri niistä kesätöistä, joista saa sitä paljon puhuttua työkokemusta.

Hallituksen tuleekin miettiä kaikkia keinoja nuorten työllistämiseksi. En usko, että meillä on varaa hukata nuorten työpanosta nyt eikä tulevaisuudessa. Nuoret ovat niitä, jotka tulevat tekemään töitä vielä kymmenien vuosien kuluttua.

Lilli Tuuha
Keskustan Opiskelijaliitto
2. varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 27.1.2010

Keskustan Opiskelijaliiton mielestä nuorison syrjäytyminen ja henkinen pahoinvointi ovat merkittäviä ongelmia 2010-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa. Erityisen suuressa syrjäytymisvaarassa lama-aikana ovat maakuntien Suomen nuoret ja nuoret aikuiset.

”Harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksien vähyys yhdistettynä lamasta johtuvaan massiiviseen työttömyyteen muodostavat tuhoisan yhdistelmän”, toteaa Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksen jäsen Jukka Koivula.

”Valtiovalta tekee kaikkensa kääntääkseen synkät työllisyysluvut nousuun. Huomionarvoista kuitenkin on, että samalla myös kulttuuri- ja vapaa-aikatoimi ovat retuperällä. Tähän ei reagoida mitenkään.”, huomauttaa KOL:n varapuheenjohtaja Markus Ylimaa ja jatkaa ”Maakunnan nuorison mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen ovat täysin riittämättömiä. Varsinkin muuttotappiokunnissa tulisi kiinnittää erityishuomiota väestön henkisen hyvinvoinnin kohentamiseen.”

Maaseudullakin sosiaalinen ja henkinen hyvinvointi riippuu siitä, kuinka paljon omaa kotiseutuaan tai asuinympäristöään arvostaa. Arvostus taas riippuu usein siitä, voiko kotikunnassaan toteuttaa itseään ja elää yhteisön tasavertaisena jäsenenä. Keskustan on puolueena ajettava päämääriä, jotka tähtäävät jokaisen Suomessa asuvan henkiseen hyvinvointiin, syvällisempään otteeseen elämästä. KOL näkee tässä yhteisöllisyyden eli sosiaalisen pääoman kasvattamisen olevan keskeinen käytännön toimenpide.

Keskustalla on puolueena pitkät perinteet kansansivistyksellisen työn saralla. Keskustalaisten aloitteesta maaseudun nuorison hätähuutoon on pystyttävä vastaamaan paitsi materiaalisesti, myös henkisesti. Esimerkiksi nuorisoseura- ja erilaista kansalaisjärjestötoiminnan sekä liikuntapuolen kehittämiseen täytyy valtion taholta suunnata samankaltaisia elvytystoimia kuin työttömyyden hoitoon.

Lisätietoja:
varapuheenjohtaja Markus Ylimaa, p. 050 374 8192
hallituksen jäsen Jukka Koivula, p. 040 758 9069

Politiikka, kulttuuri ja talous ovat yhteiskuntamme kolme perusosaa, jotka kulkevat jatkuvasti rinnakkain, mutta jotka ovat myös kilpailuasetelmassa keskenään.

1900-luku oli suuressa osassa Eurooppaa politiikan ja demokratian vuosisata, sillä sen aikana kaikki kansalaiset pääsivät vihdoin vaikuttamaan itseään koskeviin asioihin.

Kansainvaltaisen järjestelmän sisäinen liikkumavara oli etenkin sen alkuaikoina lähes rajaton, jonka ansioista ihmisistä itsestään lähtevä järjestelmä tuotti radikaaleja yhteiskuntareformeja. Nämä reformit ovat luoneet pohjan myös nykyiselle hyvinvoinnillemme.

Kansalaislähtöisen poliittisen järjestelmän vakauden varmistivat aineellisen vaurauden nousu sekä ihmisten kokonaisvaltainen kehitys, eli siis yhteiskunnan kaksi muuta perusosaa.

Esimerkiksi Suomessa aineellinen tuotanto kaksinkertaistui sotien välillä, joka on tärkeä selittäjä sille, miksi ääriainekset eivät kovista yrityksistään huolimatta nousseet valtaan.

Yhtä tärkeä selittäjä on kansansivistystyö, jota harrastettiin erilaisissa kansalaisliikkeissä.

Keskusta-aatteen ylivertaisuus ja siitä seuraava keskustan historiallinen menestys käytännön politiikassa perustuvatkin siihen, että keskustalainen politiikka on kautta aikojen ollut synteesi sosiaaliradikaalista uudistuspolitiikasta, kansanvaltaisuudesta, kansansivistyksestä sekä ihmisistä itsestään lähtevästä tuotantojärjestelmästä.

Tasapainoinen ihmisyys ja toimiva yhteiskunta tarvitsevat näitä kaikkia, eikä mikään puoli saa jättää muita varjoonsa.

1900-luvun jälkipuoliskolla lähti liikkeelle kehitys, joka on nostanut talouden yhteiskunnan ensisijaiseksi tekijäksi. Tämä on vaikuttanut myös muualle, sillä esimerkiksi aikamme yhteiskuntapolitiikan tunnussanoja ovat talouskasvu ja kilpailukyky.

Jokainen voi omalla kohdallaan miettiä, kuinka paljon perustelemme poliittisia päätöksiä talouskasvun ja kansallisen kilpailukyvyn edistämiseen vedoten.

Nämä kaksi taloudellista termiä rajaavat päätöksenteon liikkumavaraa, ja näin ikään kuin epäpolitisoivat yhteiskuntaamme. Näin poliittisen järjestelmän vaikutus yhteiskuntaan pienenee, joka vähentää myös kansalaisten kiinnostusta vaikuttamista kohtaan.

Yhtä surullinen vaikutus talouden voittokululla on ollut kansansivistykseen.

Koulutusjärjestelmämme painottaa niin sanottua insinööriajattelua eli tiedon hallitsemista tuottavaa toimintaa varten. Näin luovaa ja kriittistä ajattelua kehittävä sivistyskasvatus jää heikkoon asemaan.

Ilmiötä vahvistaa se, että henkisiä ominaisuuksia kasvattava taide on jäänyt taloudellista voittoa tavoittelevan viihteen jalkoihin.

Keskeinen kysymys kuuluukin, miten voimme kehittää yhteiskuntaamme, jos politiikan vaikutusala on pienentynyt ja ihmisten kriittiseen vaikuttamiseen vaadittavat ominaisuudet ovat heikentyneet?

Oma kysymyksensä on myös, miten sivistysliberaaliin aatteeseen nojaava Suomen Keskusta on näissä olosuhteissa onnistunut nousemaan maamme suurimmaksi puolueeksi?

Oman tulkintani mukaan se on reaalipolitiikan nimissä tinkinyt aatteensa perustekijöistä, joka puolestaan selittää keskustaliikkeen tämänpäiväisiä ongelmia.

Vuosi 2010 on monien mahdollisuuksien vuosi keskustalle. Parhaillaan on käynnissä tavoiteohjelmatyö, jonka onnistumista mitataan ensimmäisen kerran vuoden 2011 eduskuntavaaleissa.

Myös puolueen tulevan puheenjohtajan valinta on äärimmäisen tärkeä, sillä valinta tehdään erilaisten linjojen välillä. Voittaja on se, jolla on tarjota paras yhteiskunnallinen uudistusohjelma.

Uudistusohjelman on oltava poliittiselta sisällöltään vahva, unohtamatta tietenkään kulttuurin ja talouden roolia politiikan rinnalla.

Sen on löydettävä keinoja demokratiamme ongelmien ja ihmisten henkisen pahoinvoinnin kaltaisten peruskysymyksien ratkaisemiseksi.

Uudistusohjelman on ennen kaikkea kuitenkin korostettava kansalaisen oikeutta ottaa korkein valta takaisin itselleen.

Jos keskusta ei kansanvaltaisuuden ajatukseen nojaavana toimijana puolusta politiikkaa ja sen mahdollisuuksia, niin sitä ei tee kukaan muukaan.

Markus Ylimaa
Keskustan Opiskelijaliitto
1. varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 13.1.2010

Lukukausimaksut sotivat myös korkeakoulujen kansainvälistymispyrkimyksiä vastaan. Opetusministeriön tavoitteena on aidosti kansainvälinen korkeakouluyhteisö sekä suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoiman lisääminen ulkomailla. Lukukausimaksujen käyttöönoton on todettu vähentävän ulkomaisten opiskelijoiden määrää. Suomalaisen koulutuksen vahvuus on nimenomaan maksuttomuudessa.

”Koulutuksella ei tule käydä kauppaa vaan sen avulla on rakennettava tulevaisuutta. Koulutus on oikeus, ei etuoikeus.” muistuttaa Hoikkala.

Lisätietoja:
puheenjohtaja Marjaana Hoikkala, p. 040 736 7524
pääsihteeri Ulla Hyvönen, p. 045 656 9264, paasihteeri (at ) keskustaopiskelijat.fi

Keskustan Opiskelijaliitto, kuten muutkin opiskelija- ja nuorisojärjestöt, on koulutuspoliittisessa vaikuttamistyössään keskittynyt usein pelkästään korkeakoulutukseen ja korkeakouluopiskelijoiden äänen esiin tuomiseen.

Muutamia haparointeja on otettu toisen asteen tai peruskoulutuksen suuntaan, mutta riittävää painoarvoa näille ei kuitenkaan ole annettu.

Mutta niin sivistys kuin koulutuskin on kuitenkin nähtävä katkeamattomana ketjuna, jonka jokaista lenkkiä on vahvistettava ja tuettava.

Joulukuun alussa Keskustan Opiskelijaliitto otti liittokokouksessaan kantaa perusopetuksen uudesta tuntijaosta.

Vaikka valtioneuvosto päättääkin asiasta vasta alkuvuodesta 2011, on asia syytä nostaa keskusteluun jo nyt. Keskustaopiskelijat kokevat perinteisen oppiainejaon tulleen tiensä päähän.

Ei tule jumittua keinotekoisiin oppiainerajoihin vaan tarkastella koko perusopetusta kokonaisuutena ja pysähtyä miettimään mitä perusopetuksella halutaan saavuttaa ja miten.

Tuntijakokeskustelua värittää ikuinen kissanhännän veto siitä mikä oppiaine on toista tärkeämpi, minkä oppiaineen osuutta halutaan lisätä ja mistä ollaan valmiita vähentämään.

Miltei jokaisen oppiaineen osuutta halutaan kasvattaa, mutta harva on valmis pidentämään koulupäiviä tai -viikkoja tämän kustannuksella.

Perusopetuksen oppiainejaot istuvat tiukassa. Teoreettiset aineet erotetaan vahvasti käytännöstä.

Hallitusohjelman mukaisesti uudessa tuntijaossa on tavoitteena esimerkiksi vahvistaa taito- ja taideaineiden asemaa. Tämä koetaan uhkana muita oppiaineita kohtaan, mikä osoittaa kykenemättömyyttä hahmottaa asiakokonaisuuksia.

Oppilaat kokevat usein taito- ja taideaineet ns. tietoaineita helpommiksi, mutta myös kiinnostavimmiksi. Taito- ja taideaineilla koetaan olevan selkeä kosketuspinta päivittäiseen elämiseen, arkipäivän rutiineihin ja ilmiöihin.

Tietoaineet taas koetaan teoreettisena kiusantekona, joiden oppimiselle ei juuri nähdä muuta syytä kuin arvosanojen saaminen.

Tämä jos mikä osoittaa suppeakatseisuuden.

Todellisuudessa taito- ja taideaineet eivät sulje pois tietoaineita vaan yhdessä, toinen toistaan tukien, muodostavat kokonaisuuksia, joihin jatkossa tulisi keskittyä.

Kotitaloudella on keskeinen osa jokapäiväistä eloamme, mutta tulemmeko koskaan kuitenkaan ajatelleeksi sen olevan kemiaa, fysiikkaa ja matematiikkaa parhaimmillaan?

Käytännön esimerkit antavat selkeän syyn ja mielekkyyden opiskella teoreettisia aineita. Pitää muistaa, että koulua tulee käydä elämää, ei opettajia tai itse koulua varten.

Vaakakupissa ei uutta tuntijakoa ajatellen ole pelkästään taito- ja taideaineet sekä tietoaineet vaan myös tietoaineet keskenään.

Mielekkäiden ja kattavien asiakokonaisuuksien muodostamiseksi tulee oppiainerajat ylipäätään häivyttää ja keskittyä oppiaineiden integroimiseen toisiinsa.

Perusopetusta ei tosin pelasta ainoastaan uusi tuntijako, vaan myös sitä seuraava perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden uusiminen on paikallaan.

Eikä huomiotta tule myöskään jättää opettajankoulutusta. Perusopetus on kokonaisuudessaan uudistettava vastaamaan paremmin nykyajan vaatimuksia.

On tiedostettava entistä vahvemmin millaisin keinoin perusopetus antaisi paremmat lähtökohdat elämään ja miten perusopetusta on kehitettävä, jotta se paremmin antaisi työkalut itsensä ilmaisemiselle, elämän hallinnalle sekä ympäröivän yhteiskunnan ilmiöiden hahmottamiselle.

Opetuksen sisältö ei ole peruskoulutuksen ainoa eikä suurin ongelma. Viime aikoina on puhuttanut etenkin yläkoulun puolella tapahtuva koulukiusaaminen.

Opettajankoulutus ei anna riittäviä välineitä puuttua kiusaamiseen, eikä kiusaamisen havaitseminen suurissa opetusryhmissä ole helppoa.

Vuoden aikana tehdyt koulujen lakkauttamispäätökset suurentavat ryhmäkokoja entisestään ja nähtäväksi jää millaisen karhunpalveluksen näillä päätöksillä teemme niin eri kylille kuin taajamille sekä oppilaille.

Miten vaikuttavat taloudellisin perustein tehdyt päätökset, joissa tiedon puutteen takia on keskitytty numeroihin, eikä siihen millaisia kouluja ja millaista opetuskulttuuria jatkossa halutaan tukea.

Millaiset seuraukset on kouluympäristön muuttumisella ja erilaiseen yhteisöön päätymisellä?

Millaisen yhdistelmän luo uusi koulu, uudet ihmiset ja kaavoihin kangistunut tuntijako opetussuunnitelmineen?

Sen näyttää tulevaisuus, mutta meidän tehtävänämme on luoda siitä paras mahdollinen.

Marjaana Hoikkala
Keskustan Opiskelijaliitto
puheenjohtaja 2010
Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 30.12.2009