Auli Piiparinen: Puheet on pidetty – eteenpäin!

“Uusi vuosi on aina uuden alku. Suunnitelmallisuutta voi harrastaa mutta onneksi sattuma sekoittaa aina sopivasti pakkaa. Suunniteltua ei ollut itsellenikään päätyä keskustalaiseksi. Saati sitten sen opiskelijaliikkeen puheenjohtajaksi – ja vielä kaksi kertaa.

Mahdottoman onnellinen tästä sattumasta kuitenkin olen. On ollut etuoikeus tutustua ihmisiin ympäri Suomen, puhua arvoista ja puolueen uudistustarpeista. Haastaa itse ja itseään, oppia kokeneemmilta ja opponoida paljon.”

Nämä sanat kirjoitin äsken viimeiseen laatimaani Keskustaopiskelijoiden jäsenkirjeeseen. Viimeinen todellinen työpäivä alkaa olla pulkassa. Pöydän siivous, seuraajalle perinnön jättäminen ja avaimen palautus. Kiitos teille kaikille, joiden kanssa olen saanut työtä näinä kahtena vuotena tehdä. Puheet on pidetty, siksi julkaisen nyt niistä yhden. Se summaa erityisesti poliittisesti värikästä vuotta 2019. Se on puhe, jolla avasin Keskustaopiskelijoiden liittokokouksen 9. päivä marraskuuta. Joka on jo kaikessa tuoreudessaan kuva poliittista historiaa. Annettakoon nämä asiavirheet anteeksi.

Tekstiä on hieman lyhennetty mutta sen johdolla tahdon toivottaa sinulle ja erityisesti Keskustaopiskelijoille ihanaa uutta vuosikymmentä 2020!

Rakkaudella,

Auli Piiparinen
puheenjohtaja 2018-2019
Keskustaopiskelijat

—–

“Ihanat keskustaopiskelijat, läsnäolijat ja aateystävät – hyvä liittokokous.

Tämä vuosi on ollut pitkä. Takana on kahdet valtakunnalliset vaalit. Keskustajohtoinen valtio on vaihtunut eduskuntavaalinen myötä Antti Rinteen johtamaan kansanrintamaan, uuteen punamultaan. Tämä vuoden sanoina muistettaneen lihan, lehmän ja maidon lisäksi: mörkö-marko, kaatunut sote, keskustan oven oleminen viisi senttiä raollaan, toimitusministeristö, oppositio-kokoomus, vappusatanen ja korkeakoulurahoitus. Poliittisten lupausten ja lunastusten vuosi 2019.

Kun kertasin mennyttä vuotta, muistui mieleen monia merkittäviä yksittäisiä päiviä. Päiviä, jotka ovat olleet Keskustan opiskelijaliikkeelle merkityksellisiä.

Keskustaopiskelijoille eräs tämän vuoden juhlapäivä oli 1. maaliskuuta. Päivä niittasi Keskustaopiskelijoiden ja monen muun korkeakouluopiskekelijajärjestön koko 2000-luvun aikaisen tavoitteen. Tuona päivän eduskunta, keskustalaisten ministeri Annika Saarikon esityksestä, hyväksyi uuden YTHS-lain. Lain joka takaa tasa-arvoisen opiskelijaterveydenhuollon myös amk-opiskelijoille vuodesta 2021 alkaen. Keskustaopiskelijat, kyllä tälle kelpaa edelleen hurrata. Itsekin aion valmistua vasta kun olen nuo hedelmät päässyt maistamaan.

Mutta eihän sote-uutiset tuohon päivään loppuneet.

Maaliskuun kahdeksas päivä tapasin Metsästäjäliiton johtoa aamupalalla yhdessä Keskustan varapuheenjohtaja Katri Kulmunin kanssa Helsingin Kampissa. Katri tuli aamupalalle hieman myöhässä, syynä aamun puoluejohdon kokoontuminen. Jo tätä ennen oli varjot soten maaliin menemisestä olleet suuret niin puoluehallituksen kokouksissa kuin eduskuntaryhmässä kansanedustajien kasvoilla. Loputtomat perustuslakivaliokunnan kokoukset eivät antaneet toivoa. Kysyin Katrilta aamupalan jälkeen, mikä on tilanne. Hän vastasi vakavana, että seuraa pian tulevia uutisia.

Siis viikko tuon YTHS-lain hyväksymisen jälkeen, noin tunti minun ja Katrin kohtaamisen jälkeen, keskustan puheenjohtaja ja pääministeri Juha Sipilä asteli Mäntyniemeen käsissään hallituksen eroanomus. Eduskunta kuhisi. Sote oli kaatunut. Samalla kaikki opimme uuden sanan: toimitusministeristö. Huhtikuun eduskuntavaaleihin oli niin lyhyt aika, että nykyiset ministerit pitivät pestinsä ja jatkoivat toimitusministereinä. Uusia lakiesityksiä ei enää voinut tehdä.

Toisaalta onneksi: kokoomuksen markkinaehtoinen sote olisi ollut myrkkyä tälle maalle. Mutta toisaalta: olemme jälleen kauempana kuin vuosi sitten sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen saamisesta. Kuntatalous natisee, ja taitaa vähitellen natista myös Suomen valtion talous. Sotea tähän maahan tarvitaan, mutta epäilen, mahtaako siihen kukaan enää uskoa.

Aika moni tästäkin salista taisi olla varma, että tuohon päivään loppui myös keskustan päivät hallitusvastuuta kantavana puolueena. Eduskuntavaalien tulos tuntui sen varmistavan: rökeletappio, ja puheenjohtajan ilmoitus erota tehtävästään.

No, kuinkas sitten kävikään.

Vuoden takainen Keskustaopiskelijoiden liittokokous Tampereella linjasi Keskustaopiskelijoiden ehdot puolueemme hallitusvastuuseen osallistumiseen. Ehtoina oli Suomen hiilineutraalius 2030-luvulla, translain kokonaisuudistus, perhevapaauudistus ja että Suomen suhteellinen velan osuus ei nousisi. Ja tietenkin, se että keskustalle on saatava opetusministerin salkku.

Tässä asennossa me lähdimme vaalikentille.

Keskustaopiskelijoilla oli 16 osaavaa opiskelevaa ehdokasta kevään eduskuntavaaleissa. Neljä upeaa eurovaaliehdokasta. Kun katson tätä salia, näen teistä useamman. Tätäkin enemmän näen kampanjatyötä tehneitä: vaalipäälliköitä ja tukitiimejä. Te teitte kevään vaaleissa kaikkenne. Olen ihan valtavan ylpeä ja kiitollinen että olitte, ja olette mukana. Olen myös varma, että tuosta ja tästä joukosta löytyy niitä tulevia kansanedustajia ja parlamentaarikkoja, vaikka nyt ei kukaan suoraan läpi mennyt. Lähelle kyllä. Sen todisti myös alumnimme Joonas Könttä ja Hilkka Kemppi, jotka nyt nuorkeskustan kasvattamina työtä eduskunnassa tekevät.

Hyvä liittokokous, kuten sanoin, vuosi sitten linjasimme yhtenä tärkeimpänä tavoitteena keskustalle opetusministerin salkun saamisen.

Kesäkuun kolmas päivä KOL:n toimistolla poksauteltiin skumppaa tuon tavoitteen saavuttamisesta. Ja kyllä se vaan edelleen hyvältä tuntuu sanoa ystävät: meillä on korkeakouluista, opintotuesta ja nuorista vastaava tiedeministeri. Uudenlainen OKM2-salkku, joka on verrattavissa painolastiltaan varsinaisen opetusministerin tehtävään. Se tuntuu hyvältä, ja uskon että te tänä viikonloppuna valittavat uudet Keskustaopiskelijoiden johtajat saatte Hannan ja Annikan kanssa työskentelystä paljon irti.

Mutta keskustaopiskelijoiden vaalityö ei päättynyt kevääseen. Tämän viikon keskiviikkona jännitti. Edessä oli meille vuoden tärkeimmät vaalit, korkeakoulujen edustajistovaalit. Jälleen katsoessani tätä salia, nään monen ehdokkaan, sometuottajan ja kannustajan kasvot. Ystävät, te teitte sen. Meidän kannatuksemme valtakunnallisesti kasvoi, ja saimme upeat lisäpaikat sekä Vaasassa että Savonia-amk:n alla. Tekemistä meillä toki riittää jatkossakin. Kokoomus ja vihreät kasvatti kannatustaan, ja tuo kaula on meidän kurottava umpeen. Poliittisten menestyksestä toki kannattaa olla iloinen. Vastuullisella, heikompaa puolustavalla ja luonnon rajallisuutta ymmärtävällä keskustaopiskelijalla on paikka ja tarve korkeakoulujen sisällä.

Sinulle keskustaopiskelija minä tahdonkin sanoa: luota itseesi. Ole se rohkea muutosvoima omalla kampuksellasi, omassa keskustan piirissäsi ja koko tässä puolueessa. Samalla muista levätä, ja nauttia näistä vuosista. Sanotaan liittokokouksen olevan ihmisten parasta aikaa. Minä väitän opiskelun olevan ihmisen parasta aikaa. Aikaa erehtyä, oppia, kokeilla ja juhlia. Nautithan.

Keskustalle tahdon sanoa – yhdessä pystymme varmasti parempaan. Historiassamme ei ole hävettävää, nyt on uuden luvun kirjottamisen aika. Emme mene keskustelusta rikki, siis puhutaan arvoista, vihreydestä, ihmisoikeuksista ja ilmastosta. Ennen kaikkea ihmisistä. Politiikkamme ydintä on oikeudenmukaisuus. Annetaan sen näkyä, puolustetaan kotiseutuja ja kattavaa koulutusverkkoamme. Avointa on helpoin lähestyä.

—–

Erityisen lämpimästi tahdon kiittää varapuheenjohtajiani kahdelta vuodelta. Viime vuonna opin kokeneemmilta, sain elinikäisiä ystäviä. Tänä vuonna siinä istuvat Laura ja Inna – kiitos että olette tarpeentullen haastaneet, nauraneet ja pureskelleet yhdessä vastaan tulleet pähkinät. Yhdessä selvisimme myös vaikka koko puheenjohtajisto olikin ehdolla eduskuntavaaleissa. Tiedän että Suomen Keskusta saa teistä vielä paljon, ja että me edelleen tämän jälkeen nähdään.

Kiitos pääsihteeri Jaakko, ja anteeksi että olen tiiviisti koko kaksi vuotta pysynyt höpöttämässä vieressä työpöydässä lähtemättä uusiin töihin kesken kauden. Osaat kysyä oikeat kysymykset kun minä innostun liikaa, täydentää historiatietämättömyyttäni ja ojentaa tarvittaessa aatteen pohjalta.

Kiitos liittohallituksen jäsenet, kiitos osastojen puheenjohtajistot ja hallitukset. Kiitos niistä kriittisistäkin kommenteista, kiitos kehuista. Kiitos Keskustanuorille erityisen tiiviistä suhteesta nuorkeskustan ja perustulon eteen.

Kiitos kotiosastoni Helsingin Keskustaopiskelijat vankasta tuesta ja luottamisesta. Kiitos kotikeskustapiirini Pohjois-Savo, joka on kannustanut alkuun tuntematontakin tyyppiä.

Joskus politiikassa taas voi käydä niinkin hullusti, että löytää vierelleen jotain vielä tärkeämpää kuin yksikään luottamustoimi, kannanotto tai median haastattelu. Minulle tälläinen onnenpotku tapahtui noin vuosi sitten, kun sain viettää aikaa kasvavissa määrin erään keskustaopiskelijan kanssa. Ja jotenkin minä huijatuksi häntä sain, että hän on jaksanut olla vierellä läpi eduskuntavaalien, pitkän välimatkan ja täysipäiväisesti työllistävän järjestön puheenjohtamisen. Kun lenkkipoluilla ja kesälomallakin puhun vain keskustasta, on ihan ymmärrettävää, että hän odottaa varmasti enemmän tämän vuoden loppumista kuin minä. Lämmin kiitos Juho, ilman sinua en varmasti olisi nyt tälläisenä tässä.

Liittokokous.

Keskustaopiskelijat on yhteisö, joka tukee toinen toisiaan. Meillä on sisällämme tarinoita yli 82-vuoden ajalta, ja jokainen niistä kasvutarinoista on yhtä arvokas. Keskustaopiskelijat on kasvatusjärjestö isolla koolla.

Keskustaopiskelijat on ketterä järjestö, jolla on oma poliittinen viesti ja sanoma. Keskustaopiskelijat ei ole laimea keskikentän litku, vaan rohkea, raikas ja kantaaottava poliittinen järjestö.

Keskustaopiskelijoilla on oikeus olla eri mieltä niin ministeriemme kuin maan hallituksen linjan kanssa. Keskustaopiskelijat ovat valmiita vetämään salkoon niin Suomen lipun, sateenkaarilipun kuin EU-lipunkin.

Aina emme toki sisäisestikään ole samaa mieltä, ja en minäkään aina samanmielinen ole ollut. Näiden kahden vuoden aikana on puhutellut niin pääministerin esikunta, kuin välillä vanhat puheenjohtajatkin.

Hyvät ystävät, emme me ole myöskään ainoita, jotka välillä kipuilemme puolueen suunnan ja tulevaisuuden kanssa. Tässä ajassa nimenomaan poliittisia nuorisojärjestöjä tarvitaan puolueen omatuntoina, ja suunnan näyttäjinä. Yksin emme mekään tietysti pärjäsi – tarvitsemme keskustelua eri sukupolvien väillä.

Keskustaopiskelijat on ensisijassa sivistys. Ei kirjaviisaus, vaan kyky katsoa vastaantulijaa silmästä silmään, keskustella, ja kyky ymmärtää myös toista näkökantaa. Aatteessamme olemme tinkimättömiä, ja haluamme yhteiskuntamme voivan hyvin.

Kiitos sinulle, joka nyt olet asettumassa ehdolle tämän valtavan hienon järjestön paremman huomisen eteen.

—–

Hyvät ystävät, JVG:n sanotusta mukaillen:

“Loputonta baanaa, loppua en tuu saamaan

Kaukana likka on himasta, ne sanoo et koita jo hidastaa

Saisko jo ekan opparin alas, en saa kai näit vuosii takas

KOLli rakas vaan kasvattaa, vielki edaris saa suorittaa

Reissutarinoita, kannatuskarikoita

Aamuvapinoita, Sotkamossa ja Kouvolassa.

Ikuinen vappu liittarissa jatkuu

Haluun linjapaperin

Vielä vähän duunii, painan puita uuniin

Syvemmälle kepuun meen.”

Ei enää duunii, painan puita uuniin

Syvemmälle kepuun meen

Ja matka jatkuu

Apollolta Savvoon, Kuopiosta kottiinpäin

Ei enää duunii, painan noppii uuniin

Syvemmälle opintoihin meen.”


Kiitos.

Yhteystiedot

© 2020 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »