Blogit

Omavaraisuus on monen tason kysymys. Kotitalous voi olla omavarainen, valtio voi olla omavarainen. Käytännössä mikään taho ei ole kuitenkaan koskaan kokonaan omavarainen. Aina tarvitaan yhteistyötä. On kuitenkin tavoiteltava mahdollisimman omavaraista ja kriittisistä riippuvuuksista vapaata Suomea sekä Euroopan unionia. Valtioiden omavaraisuus- ja huoltovarmuuskysymyksiä mietittäessä korostuu myös turvallisuusnäkökulma. Turvallisuusmonopoli on aina valtioilla,

Politiikan ammattimaistuminen on termi, jolla voidaan kuvailla kehitystä jonka kautta poliitikot koostuvat aina vain pienemmästä ryhmästä, joka on perillä päätettävistä asioista. Ilmiötä voi kohdata niin paikallisella, alueellisella sekä kansallisella tasolla. Onko tämä sitten huono asia? Elämme valtiossa jossa demokratia on päätöksenteon keskiössä. Ei ole kenenkään hyödyksi, että kansa jakautuu heihin,

– Nälkämaan laulu Suomalainen maa- ja metsätalous on uhanalaisena. Suomen omavaraisuudenkannalta kaksi tärkeintä alaa kärsivät arvostuksen puutteesta. Brysselissä kehitelläänjatkuvasti uusia keinoja millä Suomen satojen vuosien kokemuksella vastuullisestihoidetut metsät ja maatilat sekä Suomen valtio saadaan maksamaan milloin milläkinverukkeella maksumieheksi ilmastotalkoisiin. Keskimäärin Suomen edustajat nöyrästi kumartelevat ja hyväksyvät pureskelemattanämä ehdotukset välttämättöminä toimina.

Vuonna 1991 EU:n talous vastasi neljännestä koko maailman taloudesta. Vuoteen 2022 tultaessa lukema oli “vain” 17 %.  Luvun taustalle mahtuu kaksi tarinaa.  Toinen tarina on valoisampi. Vuodesta 1991 Kiinan bruttokansantuote on yli kymmenkertaistunut. Kasvu on ollut huikeaa ja esimerkiksi YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä arvio Kiinasta on parantunut yli 50 %.

EU on monella tapaa erikoinen otus. Yksi sen mielenkiintoisimmista lajityypillisistä ominaisuuksista on sen tapa tehdä lainsäädäntöä. Sen päätöksenteon rakenne on uskomattoman monimutkainen. Voisin lyödä koska vain tonnin vetoa, ettei 80 % suomalaisista osaa selittää, miten lakeja ja asetuksia EU-tasolla päätetään. Kuitenkin EU vaikuttaa arkeemme valtavasti. Joidenkin arvioiden mukaan 80 %

 En kannata koulutuspolitiikan valumista EU:n päätäntävaltaan. Kansallinen koulutuspolitiikka on erinomainen työkalu ratkaisemaan yhteiskunnan isoimpia haasteita, kuten talouden alijäämää. Talouden alijäämä ei itsessään ole ongelma vaan se, että mitä se tarkoittaa. Minulle se tarkoittaa hyvinvointivaltion hyvinvoinnin laskua, mikä ei ole tavoiteltavaa.  Koulutuspolitiikalla vahvistetaan inhimillistä pääomaa, joka luo uusia innovaatioita. Uudet innovaatiot

Talouskasvu vaatii innovaatioita. Euroopan unionin kilpailukyky sakkaa. Samaan aikaan pitää edistää muun muassa ilmastotoimia, kiertotaloutta, teknologiaomavaraisuutta ja uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä. Uusissa haasteissa tarvitaan myös uusia ratkaisuja. EU:n pitää huolehtia siitä, että innovaatioita voi syntyä. Innovaatiot ovat uuden luomista, ja luova työ vaatii aikaa ja tilaa uteliaisuudelle. Niitä syntyy helpommin, kun

On aamu. Herään ja tajuan, että nyt on keskiviikko ja koulupäivä. Huomaan kehoni reagoivan tähän tietoon huonosti. Mieleeni tulee paljon negatiivisia tunteita. Kauhua, pelkoa ja vihaa. Ajatuksissani huomaan miettiväni seuraavia kysymyksiä: ”Mitenköhän nolaan itseni tällä kertaa? Nimitelläänkö minua taas tänään koulussa? Toivottavasti kukaan ei huomaa minua koulussa. Sillä jos huomataan,