Blogit

Emmi Paajanen: “Pojat on poikia”-asenne estää turvallisuuden ja oikeuden tapahtumisen

Yksi suomalaisnainen yritettiin raiskata ja useampaan kohdistettiin seksuaalista väkivaltaa korkeakouluopiskelijoiden EM-kilpailuissa Portugalissa. Koska kisojen järjestäjä European University Sports Association (EUSA) on päättänyt vaikenemalla puolustaa ahdistelijoita, joutui Opiskelijoiden Liikuntaliitto OLL hakemaan oikeutta ahdistelluille naisille julkaisemalla mediatiedotteen. Tapaus selkäpiitä karmivine yksityiskohtineen kertoo siitä, että miesvaltaisissa linnakkeissa ahdistelu on edelleen 2010-luvulla naisen oma vika. Kyseisessä tapauksessa kisojen ja EUSA:n johto syytti ahdisteltuja naisia alkoholin käytöstä, ja siitä että heidän käytöksensä oli uhrille liian rauhallista. Miespuoliset ahdistelijat saivat jatkaa kisoihin osallistumista, ja en ihmettele jos saavat tehdä näin jatkossakin. EUSA:n johdon käytös osoittaa että järjestö on todella myrkyllisten ja haitallisten asenteiden omaavien henkilöiden käsissä. Selvennetään nyt vielä, mistä seksuaalinen ahdistelu ei johdu: Naisen pukeutumisesta, meikistä, käytöksestä, alkoholin käytöstä, puhetavasta, flirttailusta, siitä että on samassa huoneessa tai siitä että nainen on olemassa.  Yksiselitteisesti: seksuaalisen väkivallan uhriksi joutuminen ei ole IKINÄ millään tasolla uhrin vika. Selvennetään lopuksi mistä seksuaalinen ahdistelu (muun muassa) johtuu: Kasvatuksesta sekä yhteiskunnassamme vallitsevista haitallisista asenteista ja rakenteista. Jos lapset kasvatetaan uskomaan, että sukupuolet eivät ole täysin tasa-arvoisia, vastaavia tapauksia tulee tapahtumaan jatkossakin. Kukaan ei ole syntyessään ahdistelija tai raiskaaja. Siitä, että päättäjät eivät puutu tarpeeksi aktiivisesti näihin haitallisiin rakenteisiin tai ota tarpeeksi tiukasti kantaa kohdatessaan eriarvoistavaa toimintaa. Seksuaalinen väkivalta on jokaisessa tapauksessa väärin ja vaatii aina toimenpiteitä. Meidän pitää yhteiskuntana muuttaa asenteitamme seksuaalista väkivaltaa kohtaan, että oikeus voi tapahtua. Historia on osoittanut,

Lue kokonaan »

Inna Kallioinen: Yhteistyön Eurooppa

Tänään vietämme ympäri Eurooppaa yhteistä juhlapäiväämme, Eurooppa-päivää. Maailmansodissa Eurooppaa revittiin riekaleiksi. Ihmisiä kuoli. Eurooppa-päivän historia juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, Schumanin julistukseen vuoteen 1950. Julistuksessa ehdotettiin yhtenäisen Euroopan luomista rauhan ylläpitämiseksi. Se oli varhainen askel kohti Euroopan unionin perustamiseen johtanutta Euroopan valtioiden välistä yhteistyötä. Kun kyetään asettamaan yhteisiä hyviä päämääriä, ollaan jo turvallisuuden kannalta vakaammalla maaperällä. Tänä keväänä minulla on ollut ilo saada olla harjoittelussa Anneli Jäätteenmäen toimistossa Euroopan parlamentissa Brysselissä. Se on ollut avartavaa ja opettavaa. EU:ssa vaikutetaan lukuisiin asioihin aktiivisesti. Olen tavallaan päässyt pikkuruiseksi osaksi EU:n toimintaa koneiston sisälle. EU on näyttäytynyt valtavana kokonaisuutena. Asioita on laidasta laitaan. Välillä aiheena on esimerkiksi tasa-arvo tai oikeusvaltiokehitys, välillä monivuotinen budjetti, mikromuovi tai interreilaaminen. Työpaikkarakennus on niin iso, että olen eksynyt monta kertaa. Myöskään työmatkakilometrejä ei kaihdeta, sillä kuukausittain ollaan viikko töissä Strasbourgissa Ranskassa. EU vaikuttaa ihmisten arkeen monella tapaa. Matkustaminen on vaivatonta. Kaupassa valikoima on laajempi. Yritykset voivat viedä tuotteitaan tai palveluitaan ulkomaille helpommin ja sitä kautta työllistää enemmän ihmisiä. Ulkomaille voi lähteä töihin tai opiskelemaan. Osa maksamistamme veroeuroista menee Suomen EU-jäsenmaksuihin. Aikaisemmin museo-oppaana työskennellessäni sain keskustella monien lottien ja sotaveteraanien kanssa. Heidän viestinsä oli selvä. Usein he halusivat sanoa, että huolehtikaa te nuoret siitä, ettei enää koskaan jouduta sotaan. Euroopan valtioiden yhteistyön tärkein tehtävä alusta asti on ollut ylläpitää rauhaa Euroopassa. Sitä se on edelleenkin, vaikka nykypäivän turvallisuusuhkat

Lue kokonaan »

Emmi Paajanen: Duaalimalli on purettava – vai pohdittaisiinko sen sijasta ongelmien lähtökohtia?

Suomalainen korkeakoulutus elää myllerrysten ja muutosten aikaa. Vuosia kestänyt Tampereen (uuden) yliopiston muodostuminen, LUT Korkeakoulujen syntyminen sekä Mikkelin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen yhdistyminen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluksi ovat vain muutamia esimerkkejä korkeakoulujen yhteistyö- ja muutoshankkeista. Yhteistyöhön kannustetaan: vuonna 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulujen kehittämisen rahoitushaun yhtenä teemana oli yhteistyö koulutuksen järjestämisessä. Valtakunnallinen viesti on että yksin ei pärjää, ja toisaalta hyvä niin. Yhdenkään korkeakoulun ei pidä olla saari. Korkeakoulujen myllerryksen pohtimiseen otti viimeisimpänä osaa ajatuspaja Libera raportillaan Paljon opittavaa – kuinka korjata Suomen korkeakoulutus. Raportissa kerrotaan, kuinka eurooppalaiset korkeakoulut heräsivät globaaliin kilpailuun viime vuosituhannen lopulla allekirjoittamalla Bolognan julistuksen. Samassa tekstissä mainitaan, kuinka normaalisti unionissa mallioppilaan tavoin toimiva Suomi ei ole implementoinut Bolognan prosessia kuin osin, ja on jäänyt pahasti kilpailussa jälkeen samalla kun muu Eurooppa kuroo kiinni amerikkalaisten yliopistojen etumatkaa. En ole täysin eri mieltä edellisen väitteen kanssa, ja keskustelu ja avaukset suomalaisen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta ovat aina tervetulleita. Kuitenkin moni muukin Bolognan prosessissa mukana oleva maa poimii prosessista mieleisensä palaset noudatettavaksi, joten suomalaisen korkeakoulutuksen haasteita, tai muiden maiden saavutuksia, ei voida laittaa yksinään Bolognan prosessin noudattamisen piikkiin. Raportin ensimmäinen toimenpide suosittaa duaalimallista, eli erillisistä ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, luopumista. Kritiikki duaalimallia kohtaan perustetaan osin sille, että Bolognan julistuksessa korkeakouluja ei eritellä akateemisiin ja ammatillisiin. Liberan mallin mukaan tulevaisuuden Suomessa tarjottaisiin kandidaatin ja maisterin tutkintoja. Raportissa tuodaan esille hyviä huomioita esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tiettyjen

Lue kokonaan »

Auli Piiparinen: Puhe Helsingin Vihreässä vapussa 1.5.

Hyvät vapun ystävät. Oikein iloista toukokuun ensimmäistä päivää. Riemastuttavaa nähdä ympärillä näin paljon kevätkarnevaalitunnelmaa. Vappu on ennen kaikkea kevään, työn ja opiskelijoiden juhlapäivä. Lippusaloissa liehuu siniristiliput suomalaisen työn kunniaksi. Tällä hetkellä lippuihin katsoessa voi myös olla onnellinen. Onnellinen siitä, että yhä useammalle suomalaiselle tämä päivä on kansallinen vapaapäivä töistä, joka tuo arjen turvan ja toimeentulon. Mahdollisesti siinä sivussa elättää myös jotain toista. Yli 90 000 ihmistä on työllistynyt tällä hallituskaudella, ja keskustavetoinen hallitus on saavuttamassa 72 prosentin työllisyysasteen vaalikauden loppuun mennessä. Se on paremmin kuin yli 30 vuoteen. Se on paremmin kuin mitä vuonna 2015 eduskuntavaalit voitettuamme saimme käsiimme. Se on aika hurjaa, mutta hurjan hienoa. Keväällä 2015 sai siis keskusta pääministerin paikan, ja minä sain painaa ylioppilaslakin päähän. Näillä asioilla ei varsinaisesti ole yhteyttä, tuolloin ei yhteiskuntaopista kirjoitettu eximia ollut vielä poliittisen aktiivisuuden tai sitoutumisen ansiota. Mutta uskon, että sekä omissa ylioppilas- että keskustan vaalivoittojuhlissa oli ripaus samaa glooriaa. Sanotaan, että suomalainen ylioppilas on valmistuttuaan viisaimmillaan, ja pääministeripuolueen kannatuksesta voitaisi sanoa samaa. Silloin se on yleensä korkeimmillaan. Hyvät vihreän vapun juhlijat, minä en kuitenkaan tuohon väitteeseen enää usko. Ei sivistys ja kehitys lopu valko- tai ammattilakin päähän painamiseen, samoin kun ei puolueen kehitys saa loppua hallitusohjelman laatimiseen. Ihmisen elämä on jatkuva tarina kasvusta, näin on oltava myös aatteemme saralla. Vappu on hyvä paikka palauttaa mieleen oppimisen ilo, opiskelijahaalari- ja

Lue kokonaan »

Terhi Ala-Keturi: Voi Vapu!

Kuinka voit? ”En voi hyvin” ja ”hyvinvointini on vaakalaudalla” ovat monille opiskelijoille tuttuja lausahduksia niin meemien, haalarimerkkien kuin myös (krapula-)aamuisten ajatusten muodossa. Vappu on tunnetusti opiskelijan kevään huipennus lukuisine tapahtumineen, joissa liikutaan useimmiten haalarit jalassa ja (valko)lakit päässä. Mutta entäpä jos vointi ei olekaan oikeasti hyvä? Entäpä jos rilluttelu ei innosta? Tai jos jaksaminen ei riitäkään kotoa poistumiseen? Olen ilokseni huomannut, että Jyväskylässä on tänä vappuna muitakin kuin kosteita tapahtumia, mm. haalaripyöräilyä ja koko perheelle soveltuva piknik. Opiskelijoita on yhä moninaisimmissa elämäntilanteissa: osa on aloittanut opinnot suoraan toisen asteen koulutuksen jälkeen, osa tekee toista tutkintoa, osa pyörittää omaa firmaa ja osalla on jälkikasvua. Valitettavasti yhä useampi on uupunut ja vappu sosiaalisine rientoineen voi kuulostaa monen mielestä ahdistavalta. Jos opintopisteitä ei olekaan kertynyt vuoden aikana (Kelan mielestä) riittävästi tai ollenkaan, voi vappu tuntua turhalta: ”en ole suorittanut velvollisuuttani opiskelijana, miksi siis juhlisin opiskelijuuttani?” Huhtikuun 18. päivä vietettiin opiskelijoiden mielenterveyspäivää, jonka teemana oli myötätunnosta hyvinvointia. Toisiin ja itseen kohdistuvan myötätunnon vastakohtana voidaan pitää vaativuutta. Opiskelijalta vaaditaan usein paljon, ja vaatimukset voivat tulla niin sisältä kuin ulkoa. Ulkoisten paineiden lisäksi omat tavoitteet ja vaatimukset voivat ajaa opiskelijan burnoutin partaalle: kun mikään ei riitä, on vaikeaa olla itselleen lempeä. Mutta mitä voisi tapahtua, jos itselleen soisi hetken levätä? Voikin huomata, että vappua voi viettää monella eri tavalla ja monenlaisessa seurassa. Sitsien ja bileiden vaihtoehtona

Lue kokonaan »

Auli Piiparinen: Tervehdys keskustan puoluevaltuustolle 21.4.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä puoluevaltuusto. Keskustaopiskelijat tervehti ilolla Lahteen kokoontunutta puoluevaltuustoa. Kevät lämmittää sopivasti mieltä ja lähestyvä Sotkamon puoluekokous herättelee viimeisenkin keskustalaisen talviunilta. Hyvän olon tunteeseen ei kuitenkaan voi tuudittautua. Kansanliikkeellämme on edessään ruuhkavuodet. En usko, että tässä salissa olisi ihmistä, joka ei olisi kuullut tulevista, elintärkeistä kolmista vaaleista. Tänäkin viikonloppuna käsittelemme yhtä vaaliohjelmaa, eikä taida olla näköpiirissä puoluevaltuustoa, joka ei joidenkin vaalien ympärillä pörräisi. Puhun nyt suoraan huolesta, joka minua ja Keskustaopiskelijoita kalvaa. Minua pelottaa, että puolueemme lamantuu ja turvautuu verkostoon, jonka uskoo olevan puolellaan. Puhun nyt pelkästä “Vakuutetaan omat” -vaalistrategiasta. Vakuutetaan omat. Eikö meidän tekemämme politiikka sitten ole keskustalaista, jos ei omatkaan vakuutu vaan heidät pitää vakuuttaa? En väheksy oman porukan mukaan saamista, se on meille ehdoton elinehto, mutta tekemistä emme voi jättää siihen. Usein meiltä poliittisilta nuorisojärjestöjen johdoilta kysytään mikä on poliittinen tilanne. Vertaankin tilannmettamme ajankohtaisen politiikan aiheiseen, työllisyysasteen nostoon. Helsingin Sanomat uutisoi hetki sitten: Valtiovarainministeriön val­tiosihteeri Martti Hetemäki on arvioinut, että työllisyysasteen pitäisi nousta seuraavan hallituskauden aikana 75 prosenttiin, jotta julkinen talous olisi kestävällä perustalla. Keskustan Opiskelijaliiton puheenjohtaja Auli Piiparinen arvioi, että keskustan kannatuksen pitäisi nousta tällä hallituskaudella 20 prosenttiin, jotta pääministeriydemme jatko olisi kestävällä perustalla. Uutinen jatkuu: Ylipäänsä työllisyyden lisääminen on iso ja vaikea kokonaisuus, johon kytkeytyvät esimerkiksi työmarkkinat, verotus, koulutus, sosiaaliturva ja asuminen. Samaa voinee sanoa keskustan kannatuksen nostosta. Paljon hyvää on tehty, onnellisuutta siitä

Lue kokonaan »

Yhteystiedot

© 2019 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »