Blogit

Perusopetuksemme on hyvin tietopainotteista. Vuosittain oppilaat pänttäävät kirjakaupalla nippelitietoa. Yläkoulun jälkeen me ehkä tiedämme, minä päivänä Pähkinäsaaren rauha solmittiin ja että geeni muodostuu DNA-tikkaista. Tämän päivän peruskoulutuksen päämääränä on valmistaa tiettyjä lahjakkuuksia painottaen trivialtietäjiä, joiden erinomaisuus ilmenee lähinnä joulun aikaan; silloin meillä on aikaa pysähtyä tietopelin äärelle viettämään yhteistä aikaamme. Olemme sen tosiasian edessä, että

Keskustelu suomalaisten työurien pidentämiseksi käy kiivaana. Välillä suurennuslasin alle joutuvat opiskelijat, toisinaan taas väännetään kättä eläkeiän korottamisesta. Kataisen hallitusohjelman kunnianhimoinen tavoite työttömyyden laskemiseksi 5 prosentin tasolle puolestaan odottaa yhä toteutustaan. Hallitusohjelman sävelet ovat kuitenkin selkeät: työelämään tulee suunnata yhä nopeammin, ja työurien on pidennyttävä. Paineet kestävyysvajeen paikkaamiseksi rysähtävät osaltaan myös nuorten opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden niskaan.

Suomessa on maailman paras koulutus. Näin voi rinta ronttingilla sanoa, vaikka parannuksen paikkoja onkin kaikilla asteilla. Kova laatu ei kuitenkaan ole kiveen kirjoitettu, aksiooma tai pomminvarma juttu. Tällä hetkellä päivän sana koulutuksen kehittämisessä on tehokkuus, käytännössä sama laatu vähemmällä rahalla. Yksi paljon huomiota saanut näkökulma tehokkuuteen on saada opiskelijat nopeammin ja halvemmalla pois koulun penkiltä

Puoluevaltuuston kokouksessa Kouvolassa kaksi viikkoa sitten julistettiin kovaan ääneen, että vastuullisella oppositiolla on vaihtoehtoja. Keskusta erottuu edukseen tarjoamalla huolella valmisteltuja, näkemystä henkiviä, rohkeita ja selkeitä ratkaisuja, joilla ei haeta irtopisteitä vaan tehdään kestävää politiikkaa kaikkien suomalaisten parhaaksi. Olemme oikeilla jäljillä. Sen osoitti ennakkoluulottomasti markkinoitu kotikunta-maakunta -malli, jonka reippaan tarjoamisen ansiosta keskusta näyttäytyi innostuneena, selkeänä vaihtoehtona,

Suomen kauppatase painui alkuvuodesta lähes miljardin miinukselle. Lama ei tunnu taittuvan millään, työttömyys kasvaa yhä ja toimeentulo-ongelmat lisääntyvät. Selviytyminen 1990-luvun lamasta tapahtui valtiontalouden voimakkaan vakauttamisen ja uuden kasvun kautta. Ahon hallitus aloitti tuolloin uudistuksillaan sosiaalipolitiikan suuntaamisen perusturvan suuntaan. Lipposen hallitukset kuitenkin käänsivät laivan entistä tiukemmin kohti ansiosidonnaista sosiaaliturvaa. Tälle reitilleen on sosiaalipolitiikan laiva jäänyt, Kataisen-Urpilaisen hallitus korotti ansiosidonnaista työttömyysturvaa enemmän

 ”Pääkaupunkiseudulla eriarvoistumiskehitys on johtamassa siihen, että viihtyvyys pääkaupunkiseudulla asumisessa vähenee, varsinkin tietyillä asuinalueilla.” Kuva: Petra Pöyliö  Jokaisella on oikeus omaan kotiin. Valitettavasti asumiskustannukset Suomen suurissa kaupungeissa ovat nousseet niin korkeiksi, ettei kaikilla suomalaisilla ole varaa asua Helsingissä tai muualla pääkaupunkiseudulla, vaikka Kataisen hallitus tällaista asumispolitiikkaa harjoittaa.  Monilla kaupungeilla on jo nyt ongelmia taloudenpidon kanssa, ja