Hakala: Nuorisotyöttömyys kuriin vain strategisella otteella

Hallitusneuvottelujen ollessa kiivaimmillaan ei politiikan uutisoinnissa palstatilaa ole juuri liiennyt muille asioille kuin velkakriiseille ja Hakkaraisille, vaikka nyt, tulevan neljän vuoden ohjelmaa lukkoon lyötäessä, asetellaan askelmerkit useiden suurten ongelmien ratkaisuun.

Yksi polttavimmista kysymyksistä on koko EU:ta mutta etenkin Suomea piinaava krooninen nuorisotyöttömyys ja tästä seuraava syrjäytyminen.

Noin 8000 nuorta jokaisesta ikäluokasta jää ilman jatkokoulutusta, joka neljäs nuori on vailla työtä, työkyvyttömyyseläkettä sai viime vuonna yli 12 000 alle 29-vuotiasta, ja Stakesin juuri ennen taantumaa tehdyn arvion mukaan syrjäytynyt tai syrjäytymisvaarassa on vähintään 65 000 lasta ja nuorta.

Opetusministeriön mukaan jokaisen syrjäytyneen hinta yhteiskunnalle on yli miljoona euroa.

Haasteeseen on nyt pakko vastata.

Tilanteeseen on haettu korjausta viime vuosina mm. uudistamalla nuorisolakia niin, että kunnilla on oltava nuorten ohjaus- ja palveluverkosto. Se käsittää mm. nuoriso-, opetus- ja sosiaalitoimet sekä työhallinnon edustuksen. Tämän lisäksi on otettu käyttöön sanssi-kortti, eli työllistämisseteli, jolla valtio osallistuu vastavalmistuneen nuoren palkkakustannuksiin.

Toimet ovat epäilemättä hyviä, mutta silti vasta pieni alku. Nuorisolaki toi vaikeuksissa oleville kunnille pitkän listan uusia tehtäviä ilman merkittäviä lisäresursseja.

Samaan aikaan valtion panostus nuorisotyöhön (veikkausvoittovarojen käyttö mukaan lukien) on vuoden 2011 budjetissa 64 miljoonaa, eli noin promille kokonaisbudjetista.

Nuorisolain luoma ohjaus- ja palveluverkosto on lähinnä paikallinen toimija, eikä näin voi paikata maamme rakenteellisia ongelmia, jotka ovat suurin syy alati pahenevaan tilanteeseen.

Tuoreiden tietojen mukaan seitsemän kymmenestä Helsingin yliopiston opiskelijasta käy töissä opiskelun ohella, ja koko maassa työssäkäyvien opiskelijoiden osuus on yli 60 %.

Opiskelijat tekevät useimmiten töitä jotka eivät liity heidän opiskelemaansa alaan millään lailla, tärkeimpänä ja usein ainoana syynä itsensä elättäminen.

Varsinkin suurissa kaupungeissa asumistuki ja opintoraha, yhteensä alle viisisataa euroa, eivät riitä vuokraan, ruokaan, vaatteisiin, bussikortteihin ja muuhun elämiseen.

Opiskelun ohella työssäkäynti hidastaa opintopisteiden kertymistä ja heikentää opintosuorituksia, kun monella uupumuksen ja ajanpuutteen vuoksi opintojen ohella työssä käynnistä tuleekin töiden ohella opiskelua: kirja napataan käteen silloin kun töiltä ehditään ja jaksetaan.

Samaan aikaan neljännes kaikista nuorista yrittää turhaan etsiä työtä, ja monella ei opiskelu- ja työpaikan puuttuessa ole muuta mahdollisuutta kuin elää kaupungin sosiaalitoimen luukulta tai te-toimistosta kerjätyillä almuilla, jotka tosin tuovat paremman tulotason kuin mistä kukaan pelkkää opintotukea saava pääsee nauttimaan.

Ne, jotka nostavat kädet pystyyn ja näkevät että tämä on heidän osansa, syrjäytyvät. Monissa tapauksissa pysyvästi.

Samaan aikaan opiskelijat tuskailevat soluasunnoissaan, kun niin Kela kuin julkinen keskustelukin vaativat jatkuvasti kovempia suorituksia, opintojen jälkeisen työllistymisen ollessa entistä epävarmempaa.

Korkeakoulutetun lähes varmana pidetty työllistyminen on mm. julkishallinnon rekrytointikieltojen takia muuttunut vitsiksi, joten opintolainaa ei uskalleta ottaa. Varsinkaan, kun markka-ajan kova inflaatio ja devalvaatiot eivät ole lainapottia nakertamassa.

Tilanteen ratkaisemiseksi nuoren väestön massaa pitää alkaa käsittelemään kokonaisuutena ja päättää, mitä tässä maassa nuoren väen energialla halutaan tehdä, ja mistä nuori repii leipänsä.

Maassamme opiskelijat taistelevat työpaikoista joihin ei tarvita koulutusta, samaan aikaan monilla ilman opiskelu- tai työpaikkaa elävillä ei ole muuta puuhaa kuin ahdistua ja passivoitua.

Painetta tehdä töitä opintojen ohella on kevennettävä välttämättömät elinkustannukset kattavaksi korotetulla opintotuella, jotta työpaikkoja vapautuu niitä kipeästi tarvitseville, ja opiskelijoilta voidaan perustellusti vaatia paremmin ja nopeammin suoritettuja opintoja.

Työkokemusta haluavalle opiskelijalle pitää tarjota osaamista kehittäviä harjoittelumahdollisuuksia, joista maksetaan kohtuullinen korvaus.

Järjestelmämme valuvikoja ja ongelmia ei mikään näkymätön käsi korjaa, vaan nyt tarvitaan seuraavalta hallitukselta varmoja otteita.

Tilanteen korjaaminen on varmasti vaikeaa ja erittäin kallista, mutta vielä kalliimmaksi tulevat toimettomuudesta seuraavat kustannukset ja vaikeudet.

Jirka Hakala

Keskustan opiskelijaliiton liittohallituksen varajäsen

(Julkaistu Suomenmaassa 8.6.2011)

Yhteystiedot

© 2019 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »