Hilkka Kemppi: Kasvuun johtavat avaukset tehdään koulutuskentällä

Puhun perustulosta ja alueen toiveista lähtevistä yhdistetyistä korkeakouluyhteisöistä.

Mitä tarvitsemme tunturiin kiivetäksemme? Ainakin taitoja ja välineitä sekä riittävää turvaa.

Mikäli huipulle pitää siirtää koko kylä ennen tulvaa, tarvitsemme yksilöllistä ja saavutettavaa kiipeämisen opetusta saadaksemme kaikille tarvittavat taidot ihmisten erilaisista elämäntilanteista huolimatta.

Jotta jatkuva pakomatkan kierre saadaan keskeytymään, on suotavaa hypätä vesitason kyytiin. Pelkkä kiipeämiseen kouluttaminen vie voimat, eikä vapauta resursseja kehittämiseen.

KULUNEELLA hallituskaudella koulutuksesta on leikattu 1,5 miljardia euroa, peruskoululle on heitetty merkittäviä tappioita ja ammattikorkeakouluja odottaa reilusti yli 100 miljoonan euron vaje.

Toisella asteella leikkaukset vastaavat 38 000 lukion tai 23 000 ammatillisen koulutuksen opiskelupaikan lakkauttamista, ammattikorkeakoulujen aloituspaikat menivät jo. Millaista vastuuntuntoa on näivettää koulutusta investointina syrjäytymistä ja työttömyyttä vastaan.

Puhun investoinnista, koska koulutuksen määrärahat maksavat itsensä takaisin. Koulutukseen investoiminen on keksintö, jolla nousimme 1990-luvun lamasta.

Pelkkä sitoutuminen leikkausten lopettamiseen ei enää riitä. On aika siirtyä vesitason kyytiin, sillä nykyinen koulutuspolitiikka on lyhytnäköistä ja ristiriitaista.

MITÄ yhteistä on oppimisella ja toimeentulon rajoittamisella? Mitä tarkoittaa työurien pidentäminen alkupäästä? Myös keskusta on sortunut tähän muodikkaaseen sanontaan tajuamatta sen ristiriitaista viestiä työnteon kannattavuuden kanssa.

On aika päättää, halutaanko opiskelijoita kannustaa työelämälähtöiseen opiskeluun mahdollistamalla työnteko opiskeluiden aikana vai halutaanko tarttua villin lännen lauseeseen työurien pidentämisestä.

Opintotuen kiristysten sijaan työuria pidentää opetuksen kehittäminen niin, että tavoiteajassa valmistuminen on mahdollista, opintojen nivelvaiheet sujuvia ja aiemmin hankittu osaaminen tunnustetaan.

Päättynyt työura ei saa olla epäonnistuminen, vaan uuden alku koulutuksen kautta. Suomalaisen koulutuspolitiikan tulee olla mahdollisuuksien politiikkaa.

KESKUSTAN OPISKELIJALIITTO ajaa selkeää sosiaaliturvajärjestelmää, jossa opintotuki on yhdistetty muihin sosiaaliturvan muotoihin.

Opintotuen luonteva jatkumo löytyy perusturvasta. Tällöin esimerkiksi perheellinen opiskelija ansaitsisi hänelle kuuluvan tuen monimutkaisen ja väärin motiivein säädeltävän opintotukijärjestelmän sijaan.

Esteitä on purettava, olen kuullut sanottavan useasti. Sekä korkeakoulujen yhteistyötä että yhteistyötä alueiden muihin koulutusasteisiin on lisättävä.

Korkeakoulurakenteista puhuttaessa elämme lähes yksimielisiä duaalimallin purkutalkoita tietämättä mitä haluamme.

Koska rohkeus on lähtenyt korkeakouluista itsestään, kannustan jarruja kuitenkin pysymään piilossa. Kehittämisen tulee lähteä tulevaisuuden osaamistarpeista.

USKON kokeilukulttuuriin ratkaisuna jumittuneeseen politiikkaan. Kokeilut haastavat olemassa olevia yhteiskunnallisia rakenteita kuten sääntöjä, normeja ja toimintatapoja.

Osana turhan säätelyn purkamista ehdotan perustulokokeilua sekä yhdistetyn alueellisen korkeakouluyhteisön kokeilua.

Tarvitsemme erityishuomiota myös digitaalisiin oppimisympäristöihin, yrittäjyysopintoihin sekä opettajankoulutuksen kehittämiseen. Opetuskulttuurit tulee saada aktiivisesti ajan tasalle jokaisella kouluasteella.

Hilkka Kemppi

KOL:n puheenjohtaja vuoden 2015 alusta

 

(Kirjoitus on julkiastu Suomenmaan kolmossivulla 17.12.2014)

Yhteystiedot

© 2019 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »