Janne Mäkinen: Varokaa lohikäärmettä!

Monet meistä lienevät kuulleet tarinan lohikäärmeestä ja perheestä. Tiivistetysti tarina alkaa siitä, että perheen kotiin ilmaantuu lohikäärme, tässä vaiheessa vielä kooltaan pienenä, mutta selkeästi huomattavana. Perheen pieni poika kysyy oudoksuen äidiltään, mistä lohikäärme on tullut ja miksi se ylipäätään on päätetty päästää sisälle. vihastuneenakin äiti toteaa pojalle, ettei lohikäärmeitä ole olemassa. Poika jatkaa sinnikkäästi inttämistään päivästä toiseen ja yhtä sinnikkäästi äidin vastaukset kieltävät koko ajan kasvavan lohikäärmeen olemassaolon. Lopulta lohikäärme kasvaa niin suureksi, että se täyttää koko talon, tehden perheen elämästä tulee sietämätöntä. Tämän tarinan opetukseen palaamme tuonnempana, mutta uskokaa tai älkää, siinä on paljon ammennettavaa päivän politiikkaan. Taloomme on nimittäin ilmaantunut lohikäärme.

Demokratian äärelle pysähtyminen todella herättää ajattelemaan sen erinomaisuutta. Suomessa saamme nauttia yhdestä maailman puhtaimmasta demokratiasta, jonka toimivuuden osoituksena on ainutlaatuinen nousumme kansakuntien kärkeen vain noin sadan vuoden itsenäisyyden aikana. Viime viikkoisessa Demokratia-akatemian puheenvuoroissa toistuva teema oli yhteistyön merkityksen korostaminen toimivan demokratian perustana. Herättävän puheenvuoron tästä antoi ulkoministeri Pekka Haaviston alivaltiosihteeri Elina Kaikku. Hän nosti puheenvuorossaan Suomen demokratiaperinteen erityispiirteiksi koalitiohallituksen ja yhteistyön puolueiden välillä, joiden edustajat ovat saaneet luottamuksen tehtäväänsä täysin erimieliseltä kannattajakunnalta, mutta kykenevät silti yhteiseen työhön ja vielä matkustamaankin yhdessä. Kuulemma itsestään selvältä kuulostavaa meille, muttei maailmalle.

Maailman mittakaavassa demokratioiden määrä on kasvussa. Näin kertoo The Global State of Democracy 2019 raportti . Toisaalta samainen raportti kertoo, että demokratioiden laatu on globaalisti heikentynyt. Ja avainasemassa demokratian laadun kehittämisessä olisi juurikin yhteistyön vahvistaminen puolueiden välillä. Meillä Suomessa tilanne on vielä hyvä, mutta heikentyvä yhteistyö on taloomme ilmaantunut lohikäärme. Ja sen olemassaolo on syytä tunnustaa, sillä yhteistyön heikentyessä demokratiamme huominen näyttää huonommalta.

Huolettavinta tulevaisuutemme osalta on mielestäni viime aikoina esiin noussut kategorinen kieltäytyminen yhteistyöstä erimielisten toimijoiden kanssa. Miekkana tässä taistossa on käytetty kentän toiselta laidalta ihmisarvoa, siis argumenttia, josta jokainen lienee pohjimmiltaan samanmielinen. Ihmisarvo on jakamaton. Tietenkin. Mutta lähtökohtainen kieltäytyminen yhteistyöstä tämän aseen voimalla on syrjintää. Ja väärin demokratiaamme kohtaan, sillä kategorisesti kieltäytyen osoitetaan halveksuntaa demokraattista kansan tahtoa kohtaan.

Meidän on syytä muistaa, että yhteistyötä on demokratiassa tehtävä myös erimielisten kanssa. Nämä erimieliset nimittäin sattuvat olemaan heijastus Suomen kansasta. Kieltäytyminen toisen kuulemisesta on sivistymätöntä ja halveksivaa käytöstä. Ja seuraukset voivat olla valitettavan vahvoja. Jos osa puuttuu jo lähtökohtaisesti pöydän äärestä, keskustelusta menetetään jotain merkittävää. Ilman dialogia ymmärryksen saavuttaminen erimielisten kanssa on mahdotonta.

Alun tarinassa perhe vapautui lohikäärmeen piinasta, kun äiti lopulta myönsi pojalle sen olemassaolon. Lohikäärme muuttui näkyväksi. Se sai nimen ja siitä tuli hallittava. Hiljalleen sen koko alkoi pienentyä ja lopulta se muuttui pienen koiran kokoiseksi. Tarinan opetuksena tiedämme, että niin kauan kuin lohikäärmeen olemassaoloa ei tunnusteta, se kasvaa. Yhteistyömme perinteeseen pesiytynyt ongelma on syytä tunnustaa ja korjata. Täysimittainen lohikäärme on karmea vastustaja, joka täyttää suuruudellaan kaiken ja peittää taakseen näkymättömiin toisen osapuolen. Sen takaa yhteistyö vaatii suuria ponnistuksia. Kohtuuttoman suuria.

Janne Mäkinen
Varapuheenjohtaja

Yhteystiedot

© 2020 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »