Juho Pulkka: Digitaalisuuden auvoisuus?

Vaikka minun on ollut mahdollista tehdä merkittävä opinnoistani etänä ja monin osin niin sanotusti diginä, olen jostain kumman syystä aina halunnut raahautua yliopistolle ottamaan oppia – Ja rehellisesti tunnustaen myös viettämään aikaani siellä. Tämänhän korkeakouluopiskelijat parhaiten taitavat: lorvimisen koulussaan kahvikuppi kädessään syventyen filosofiaan. Edellinen kuvaus lienee kuitenkin harhainen? 

Vai onko sittenkin niin, ettei lorviminen ole lorvintaa vaan parasta aikaa heittää ”ihmisverkkoja” pyytämään, jotta tulevaisuudessa ympäriltä löytyy ihmisiä, joista on iloa ja myöskin molemminpuolista hyötyä? Hieman itsekkäältä kuulostavan kuvauksen voinee ilmaista myös verkostoitumisella ja ystävystymiselle pienoista maailmanparantamista unohtamatta.

Uudet digitaaliset oppimisympäristöt kehittyvät huimaa vauhtia ja ovatpa useat tahot ehdottaneet digitaalisen korkeakoulun perustamista. Kotoa käsin maisteriksi on valmistuminen jo nyt mahdollista joissain tapauksissa – tai ainakin melkein. Millaisen oppineisuuden tason oikoen Youtube-videoita katsomalla ja oppimistehtäviä tuhertamalla kuitenkaan saavuttaa? Jo nyt internetin syövereistä löytyy loistavia videoita ja oppimisharjoituksia, jotka – jos ne siis löydät – täydentävät muuta opetusta. Katsoin minäkin tuntitolkulla maailman korkeimmalle arvostettujen yliopistojen opetusvideoita tilasto-ohjelmien käytöstä, kun harjoituksissamme oman professorimme vauhti huimasi päätä, enkä pysynyt menossa mukana. Digitaalinen ympäristö mahdollisti itseoppimisen ja tiedon syventämisen näppärästi. Erilaisen avoimen tiedon (open data) hyödyntämisessä olisi potentiaalia huimasti.

En siis tarkoita, etteivätkö digitaaliset oppimisympäristöt ja avoin tieto tarjoa monenlaista etua nähden perinteiseen opetukseen. Kehittyessään erilaiset verkkoalustat ovat myös verrattomia paikkoja oppia. Kuitenkaan, en haluaisi nähdä ”digidigiä” ainoana valona tunnelin päässä, johon korkeakoulutuksen pikajuna jyskyttää.

Sivistyksen ja oppineisuuden mitta ei ole se todistus, jonka korkeakoulu (toivottavasti) suo oppineelle puurtamisen jälkeen. Sivistyksen ja oppineisuuden mitta mitataan siinä, miten osaat hyödyntää taitojasi ihmisten keskellä. Joku voisi sanoakin, että sitä sivistyneempi ja oppineempi on se, joka osaa valjastaa tietonsa yhteiseen hyvään käytettäväksi.

Vuorovaikutustaidot ja yhdessä tekemisen jalo taito ovat mahdollistaneet monin osin tuntemamme maailmankäsityksen ja elämäntason. Menestyksen avaimet ovat siinä, kuinka hyvin osaamme ensin rakentaa ja sitten hyödyntää verkostojamme ja käyttäytyä toistemme kanssa: olla ihmisiä ihmisille. Oman yliopiston verkkokurssien kurssitovereita saati opettajia en edes nimiltä muista. Enkä minä MIT:n tai Harvardin Youtube-kanavilta kavereita tai tulevaisuuden työkavereita ja verkostojani löytänyt. Nämä löytyivät (ja löytyvät) sieltä perinteiseltä luennolta ja harjoituksista ja erilaisista tilanteista, missä ihmiset ovat olleet koolla syystä tai toisesta.

Vaikka menetelmät kehittyvät, tarvitsemme yhä seiniä, joiden sisällä voimme rakentaa yhdessä verkostojamme ja oppia toinen toisiltamme. Ehkä tästä hyödymme tulevaisuudessa itse kukin?

Juho Pulkka

KOL:n 2. varapuheenjohtaja

Yhteystiedot

© 2019 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »