Karila: Sivistyspuolueen näytönpaikka

Ehyt yhteiskunta koostuu sivistyneistä kansalaisista, jotka tuntevat historiansa ja pyrkivät vaikuttamaan tulevaisuuteen omalla työllään. Tämänkaltaisten itsestään selvyyksien ylöskirjaaminen on tullut taas ajankohtaiseksi, kun on seurannut esimerkiksi julkaistuja suunnitelmia Suomalaisen lukiokoulutuksen uudistamiseksi. Uudistuksen seurauksena olisi mahdollista kirjoittaa itsensä ylioppilaaksi ilman ainuttakaan historian tai yhteiskuntaopin kurssia. Asiasta nousi syystäkin kohu mutta toivottua, perustavanlaatuista keskustelua koulutussektorin tulevaisuudesta ei käyty.

Pisa -tutkimusten hyvistä tuloksista sokaistuneiden suomalaisten olisi vihdoin herättävä siihen tosiasiaan, jonka jokainen viimeisen kymmenen vuoden aikana koulunsa käynyt on huomannut: Suomalainen koulutusjärjestelmä on vanhentunut ja ei vastaa nykyajan vaatimuksia. Koulutusjärjestelmä on luotu aikana, jolloin maailma oli kahtia jakautunut, uutiset kuunneltiin radiosta ja tärkein tiedonlähde oli sanomalehti. Oma ura aloitettiin, luotiin ja lopetettiin samassa yrityksessä. Tiedon levittäminen oli hidasta, tieto oli suojeltua ja vain harvojen käytettävissä. Tätä nykyä maailmassa tuotetun tiedon määrä kaksinkertaistuu joka toinen vuosi ja valtaosa siitä on kaikkien saavutettavissa. Pelkän ulkoaopettelemisen sijasta korostuu tiedon etsimisen taidot ja luotettavan tiedon suodattaminen  valtavasta informaation massasta. Nopea kehitys haastaa jokaisen pitämään huolta omasta ammattitaidostaan koko elämänsä ajan.

Julkisuudessa ollut Sote -uudistus onkin nappikauppaa koulutussektorin uudistamistarpeeseen verrattuna. Lääkkeenä inhimillisen pääoman vajeeseen nykyhallitus on tarjonnut koulutussektorille kohdistettuja leikkauksia yli puolentoista miljardin edestä. Tästä on pitkäjänteisyys kaukana. Koulutusta arvostetaan Suomessa paljon, mutta yleisesti on vallalla suuri kiintymys totuttuihin toimintatapoihin, mittareihin ja tavoitteisiin. Kansan keskuuteen olisikin luotava samanlainen kriisitietoisuus opetuksen ja tutkimuksen osalta kuin missä on onnistuttu sosiaali- ja terveyspalveluiden kohdalla.

Entä ne ongelmat ja ratkaisut? Ajankohtainen ongelma on esimerkiksi epävarmuus korkeakoulujen rahoituksesta, joka tulosmittareiden käytön myötä on johtanut tohtoritehtailuun ja määrä on korvannut laadun. Tapetilla on myös yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakoulua käyvien eriarvoisuus opiskelijaterveydenhuollossa. YTHS ei kokeilusta ja sen positiivista tuloksista huolimatta näytä laajenevan vielä tämän hallituksen aikana ammattikorkeakouluopiskelijoille. Monella asteella opiskelijoiden valinnaisuutta on taas lisätty mikä luo joustavuutta ja on hyvä asia, mutta varsinkin lukioissa omia ratkaisujaan pohtiva opiskelija tarvitsee pätevän opintoohjaajan tukea ja aikaa. Nykyisillä opinto-ohjaukseen ohjatuilla varoilla huolellinen opintojen suunnittelu ei ole mahdollista. Korkeakoulujen ja elinkeinoelämän väliset raja-aidat olisi myös vihdoin aika purkaa.

Keskustan arvoista juuri sivistys on itselleni yksi rakkaimmista. Maksuton koulutus on estänyt Suomen kehityksen luokkayhteiskunnaksi ja ollut takaamassa, että pienen maan jokaisen kansalaisen henkinen pääoma tulee varmasti käytettyä. Yleissivistävä koulutus taas pitää huolen, että demokratialla on sen toimivuuden takeena valistunut äänestäjä. Keskustalla on ollut Suomen historiassa  merkittävä osa koulutusjärjestelmän luonnissa, josta esimerkkinä on koko maan kattavan lukio- ja korkeakouluverkon rakentaminen. Tässä työssä Keskustalla oli ratkaiseva rooli. Taas olisi suuren uudistuksen paikka, mutta työ kaipaa tekijäänsä.

Arttu Karila

 

Keskustan Opiskelijaliitto

liittohallituksen jäsen

 

(Kolumni julkaistu Suomenmaassa 9.4.2014)

Yhteystiedot

© 2019 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »