Lindroos: Huoli vanhemmista

Vierailin viikonloppuna isoäitini luona. Yli 90-vuotias on jo nähnyt paljon maailmaa, joten terveydenhuollon palvelut ovat kovin tarpeellisia tuossa iässä.

Jäin pohtimaan vierailun jälkeen, kuinka itse voisin edesauttaa tulevaisuudessa omien vanhempieni mahdollisimman arvokasta vanhenemista.

Perheoikeuteen erikoistuneen professori Urpo Kankaan esittämä ajatus käänteisestä elatusvelvollisuudesta on varsin tervetullut ja rohkea avaus sosiaalipoliittiseen keskusteluun.

Eliniän pidetessä ja huoltosuhteen kallistuessa nykyinen järjestelmä ei riitä turvaamaan yhteiskunnalle vanhuudesta koituvia kustannuksia, vaan on keksittävä uusia ratkaisuja arvokkaan vanhenemisen turvaamiseksi.

Professori Kankaan ehdotus ei suinkaan ole romuttamassa ajatusta pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.

Kyseessä on vaihtoehtoinen, kohdennettu tulonjakomalli ratkaisuksi vanhenemisesta koituviin kustannuksiin yhteiskunnalle. Toinen vaihtoehto olisi jälleen verojen korotus.

VIELÄ 1960-LUVULLA voimassa ollut köyhäinhoitolaki velvoitti lapset huolehtimaan vanhemmistaan. Vuonna 1970 laki kumottiin huonosti hyvinvointivaltion arvoihin sopivana (YLE 26.2.).

Silti monissa Euroopan maissa vastaava laki on edelleen voimassa. Monet kulttuurit pitävät huolenpitoa omista vanhemmista itsestäänselvyytenä. Aivan kuten meillä pidetään elatusvelvollisuutta omista lapsista ainoana oikeana ratkaisuna.

Vierastan kaikenlaisten velvoitteiden kirjaamista lakiin, ainakin mitä tulee lähimmäisistä huolehtimiseen.

Valitettavasti vanhustenhoidon kasvavat kustannukset tulee kuitenkin rahoittaa jotenkin, kun yhteiskunnalla ei ole siihen enää varaa.

Julkisen puolen menojen karsimiseksi on joka tapauksessa tehtävä jotain, koska nykyinen malli ei ole kestävä loputtomiin.

KÄÄNTEINEN elatusvelvollisuus on yksi keino tarjota kohdennettua taloudellista apua omille vanhemmille.

Se ei karsi yhteiskunnan turvaverkkoa, vaan ainoastaan ensisijainen tuki tulisi vanhusten omilta lapsilta.

Mikäli jälkikasvua ei ole tai heidän varallisuutensa ei riitä vanhempiensa tukemiseen, yhteiskunta kustantaisi tämän osuuden hoitomaksuista. Hyvinvointivaltion perusta on ja pysyy: heikoimmistakin pidetään huolta.

Yhteisön vastuu lähimmäisistään korostuu aina elatusvelvollisuudessa. Parhaimmillaan käänteinen elatusvelvollisuus lähentää perheitä, pahimmillaan aiheuttaa perhesiteitä katkovia riitoja.

Ongelmaton asia ei ole, mutta se on yksi vaihtoehto veronkorotuksille ja toisaalta mahdollisuus keventää yhteiskunnan taakkaa vanhustenhuollossa.

KÄÄNTEINEN elatusvelvollisuus voisi tuoda myös uusia muotoja edunvalvontaan.

Enää edunvalvonta ei koituisi niinkään maistraatin harteille, vaan yhä useampi olisi kiinnostunut oman taloudellisen intressinsä vuoksi valvomaan itse vanhempiensa etuja.

En epäröisi auttaa vanhempiani taloudellisesti, mikäli minulla olisi siihen mahdollisuus. Tekisin kaikkeni, jotta lapsillani olisivat parhaat mahdolliset edellytykset hyvään elämään.

Näin toimisin myös vanhempieni kohdalla. Olen sen heille jo nyt velkaa.

 

Mikko Lindroos

varapuheenjohtaja KOL

(Kirjoitus julkaistu Suomenmaassa 12.3.2014)

Yhteystiedot

© 2019 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »