Lintula: Sosiaalinen pääoma pääomista paras

Keskustalainen aate merkitsee minulle ennen kaikkea tasa-arvoa. Kestävä tasa-arvo rakentuu mahdollisuuksien tasa-arvon kautta. Mahdollisuudet menestymiseen täytyy taata jokaiselle taustastaan riippumatta.

Alkiolaiseen itsekasvatuksen aateperintöön nojautuen on ihmisellä oltava mahdollisuudet saavuttaa ne tavoitteet elämässään, jotka kokee itselleen tärkeimmiksi. Samalla ei voi välttyä tuottamasta hyvää myös toisille.

Tälläinen mahdollisuuksien tasa-arvo vaatii aktiivista elämäntapaa, yhteisöllisyyttä ja tuottaa sosiaalista pääomaa. Sosiaalinen pääoma on monien tutkimusten mukaan materiaalista pääomaa tehokkaampi tapa luoda onnellisuutta ja hyvinvointia.

Mahdollisuuksien tasa-arvo merkitsee siis muutakin kuin syvästi arvostamaani maksutonta koulutusjärjestelmää ja turvattua perustoimeentuloa, mahdollisuuksien tasa-arvoa on luotava koko elämänmittaisena itsekasvatuksen projektina.

Vasta julkaistun Suomalaiset 2011-tutkimuksen tulos oli hätkähdyttävä. Sen mukaan merkittävin jakolinjan koko ajan syvenevässä yhteiskunnan jaossa onnellisiin menestyjiin ja passiivisiin tyytymättömiin ei kulje tulo- ja koulutustasossa. Merkityksellisimmiksi jakotekijöiksi nousi tutkimuksessa liikunnan määrä ja ruokavalion terveys.

Ajaessaan puhtaan kotimaisen ruuantuotannon turvaamista keskusta on siis hyvinkin oikeilla jäljillä pyrkiessään löytämään ratkaisuja hyvinvointimme ongelmakohtiin.

Samainen tutkimus kertoi, että valtaosalla suomalaisista on elämäntavoissaan korjaamista, jotta onnelliseen ja aktiiviseen elämänlaatuun päästään. Etenkin liikuntatottumusten osalta jako liikkuvien ja täysin passiivisten välillä on selvä.

Kaikkein huolestuttavinta on että jakaantuminen aktiivisiin ja passiivisiin tapahtuu yhä nuorempana, jo kouluikäisten elämäntavoissa ja fyysisessä kunnossa on nähtävissä selviä eroja. Pelkällä koulujärjestelmämme kehittämisellä ei näitä kohta jo rakenteellisiksi muuttuvia jakolinjoja poisteta. On keksittävä keinoja, joilla tasa-arvoiset menestyvyyden mahdolliset taataan myös vapaa-ajalla.

Moni lapsi ja nuori löytää aktiivisen ja kehittävän elämäntavan harrastusten kautta, siksi valitettavaa vanhan nuorisoseurakulttuurin katoaminen suurimmasta osasta maatamme onkin.

Hyvienkin harrastusten harrastaminen on tullut Suomessa varsin kalliiksi. Esimerkiksi monen urheilulajin tai musiikin harrastaminen vaatii suuria rahallisia summia, joihin panostamista ei voida kokea mielekkääksi tilanteessa jossa taloudellisesti voi muutoinkin tehdä tiukkaa.

Tämän vuoksi kehottaisin keskustaliikettä pohtimaan keinoja, joilla vapaan sivistystyön, itsensä kasvattamisen ja liikunnan harrastamisen mahdollisuudet tehtäisiin aidosti mahdollisiksi kaikille meille, iästä, asuinpaikasta tai muista sosiaalisista taustatekijöistä riippumatta.

Esimerkiksi parisataavuotinen suomalainen kirjastojärjestelmä on tehnyt loistavaa työtä suomalaisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien takaamiseksi, tasa-arvoisesti kaikkia palvellen.

Voisiko vastaavaa järjestelmää ajatella myös muille elämänaloille? Toinen mahdollisuus voisi tietty olla itsekehityksellisiin tarkoituksiin “korvamerkityt” sosiaaliset varainsiirrot.

Kaikkein yksinkertaisin ja paras tapa kuitenkin olisi tietty nuorisoseurahenkisen aktiivisen kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöllisyyden herättäminen keskelle kiireisintä nykyaikaa.

Tapani Lintula

Liittohallituksen jäsen, Keskustan opiskelijaliitto KOL

(Julkaistu Suomenmaassa 11.5.2011)

Yhteystiedot

© 2019 Keskustaopiskelijat
webDesign: Mekanismi »