Piiparinen: Puhutaanko viimein muustakin, kuin maataloudesta ja maakunnista, rakas keskusta?

Tämän kevään eduskuntavaaleissa tunnepuolueet voittivat. Perussuomalaiset ja vihreät herättävät paljon tunteita sekä puolesta että vastaan. Ehdottomuus ihmiselle tärkeän asian edessä loi toivoa siitä, että juuri tämä puolue on vahvasti minun puolellani. Olipa aiheena ilmastonmuutos, maahanmuutto tai jokin muu, jäi keskustan sanoma kylmäksi. Suomen arvoiset teot eivät roihahtaneet kannatukseksi.

Keskusta ei ole tällä hetkellä ihmisten syvimpiin tuntoihin vetoava puolue. Jos keskusta on kylmä ja nihkeä kuin ummehtunut lapanen, ei kukaan usko meihin. Minulle ja monelle muulle keskustan asia on sydämen asia, ja tämä meidän keskustalaisten pitää saada näkymään ulospäin. Puoluehallituksen penkillä pakahdun, kun pääsen puhumaan kunnolla politiikkaa. Sytyn vaalipaneeleissa kun saan kertoa, miksi olen keskustalainen. Arvoista, periaatteista ja ihmisistä puhumisen pitäisi olla useammin keskustan tulokulma. Kyky ottaa kantaa, puolesta ja vastaan, on politiikan teon ytimessä. Kynä käteen ja kirjoittamaan, suu auki ja soittamaan.

Jos nyt kysyt ihmiseltä kadulta, mitä keskustasta tulee mieleen, vastaus on joko Juha Sipilä tai maaseutu. Tämän blogin otsikolla en tarkoita, että keskustan pitäisi jättää maa- ja metsätalouspolitiikka. Maakunnat ja maaseutu vaan ovat jo meidän juttujamme, ne eivät vaan tuo puolueelle mitään uutta. Vastaus puolueen kannatuksen paranemiseen on muualla. Ilman vahvaa kaupunkikannatusta keskusta ei tule enää ikinä olemaan suuri puolue.

Mistä se puolueen kannatus sitten löydetään? Pelkkä liikkuminen vasemmisto-oikeisto- tai liberaali-konservatiivi-akselilla ei elvytä keskustan kannatusta. Sijaintiamme ei kuitenkaan pidä jättää huomiotta tai asemoida tylsästi totaalisen keskelle. Puolueen moninaisuus on innoittavaa. Meidän on kuunneltava erilaisia mielipiteitä, muovattava kompromisseja ja ymmärrettävä eri mieltä olevia. Moninaisuuden kunnioittamisen taakse ei kuitenkaan saa piiloutua silloin kun on kyse ihmisarvosta. Se on aina jakamaton, ja tasa-arvoasioissa tulee olla järkkymätön.

En ole ikinä kokenut keskustan vaalivoittoa puolueen jäsenenä. Vuoden 2015 jälkeen keskusta on menettänyt kaikissa vaaleissa kannatustaan. Tämä on fakta, jonka syyt on tiedostettava. Mutta toiveille löydettävä tekijä, kuten puoluesihteeri vaalien jälkeen on todennut. Tehdyt virheet on myös kyettävä myöntämään.

Ensimmäinen sauma puolueen uudelle profiloitumiselle on lähestyvät ministerivalinnat. Mahdollisen hallituksen kakkospuolueena, on aika saada kakkospuolueelle kuuluvia salkkuja. Valtiovarainministerin lisäksi se toivottavasti tarkoittaa myös opetusministeriä. Sivistyspuolueena uudelleen profiloituminen on pitkään peräänkuulutettua, ja aatteemme perusta. Toinen sauma on kuntavaalit. Näitkö vaalikentillä uuden innokkaan tekijän? Nyt on aika vielä kiittää, ja kysyä mukaan seuraaviin vaaleihin.

Erilaiset tunteet ovat ihmisyyden ydin, ja niitä ei voi koskaan väheksyä. Ihmisen syvimpien tunnetilojen, toivon, pelon ja kaipuun, ohittaminen johtaa aina tappioon. Keskusta on puolue, johon pitää voida ensin ihastua, ja sen jälkeen rakastua. Politiikka nimittäin koskettaa meitä kaikkia. Vaaleissa, ja niiden välillä, voitetaan tunteilla.

Auli Piiparinen
puheenjohtaja
Keskustaopiskelijat

Auli Piiparinen

Yhteystiedot

© 2019 Keskustan Opiskelijaliitto
webDesign: Mekanismi »