On suorastaan makaaberia, kuinka jopa eläkekeskustelussa ensimmäisenä kurjistuksen kohteeksi otetaan opiskelijat. Kun järjestelmää halutaan sopeuttaa, katse kääntyy jälleen siihen sukupolveen, joka jo maksaa eniten ja saa vähiten varmuutta vastineeksi.

Eläkekertymä pois korkeakouluopiskelijalta?

Tätä esitetään nyt vakavissaan. Perusteluna on, että eläke kuuluu vain “omasta työstä” ja että tutkinnoista kertyvä eläke – noin 600 miljoonaa euroa vuodessa – on eläkejärjestelmän rönsy. Summa kuulostaa suurelta. Mutta suhteutetaan: vuonna 2024 työeläkkeitä maksettiin 36 miljardin euron edestä. Tutkintojen eläke-etuus on tästä murto-osa.

Silti juuri nuorten tulevaisuudenuskoa halutaan leikata.

Nykyjärjestelmässä ammatillisesta tai korkeakoulututkinnosta kertyy eläkettä, jos tutkinto valmistuu. Kertymä lasketaan ikään kuin opiskelija olisi ansainnut noin 900 euroa kuukaudessa. Se ei tee kenestäkään miljonääriä eläkepäivillä, mutta se viestii jotain tärkeää: kouluttautuminen on yhteiskunnallisesti arvokasta työtä.

Nyt tätä viestiä ollaan purkamassa.

Perustelut kuulostavat teknisiltä: tutkinto nostaa ansioita myöhemmin, ja sitä kautta myös eläkettä. Miksi siis maksaa kahdesti? Mutta tämä argumentti unohtaa todellisuuden. Korkeakoulutus tarkoittaa usein vuosia poissa työelämästä. Samalla nuoret maksavat yhä korkeampia eläkemaksuja järjestelmään, jonka riskitasoa ollaan nostamassa historiallisen korkealle, jopa 85 prosentin osakepainoon. Jos riskit realisoituvat, kuka kantaa seuraukset? Ei ainakaan jo eläkkeellä oleva sukupolvi.

Samaan aikaan tiedämme, että aiemmat sukupolvet pääsivät työelämään nopeammin ja matalammalla koulutuksella. Työelämässä koulutettiin. Ammatteja ei ollut suojattu samalla tavalla kuin nyt. Ja eläkemaksut olivat merkittävästi pienemmät kuin opiskelijoilla tänään.

Silti juuri opiskelijoilta ollaan leikkaamassa.

Keskustaopiskelijat eivät kannata tutkinnosta kertyvän eläkkeen poistamista. Nuorten tulevaisuudenusko on jo valmiiksi koetuksella. Eläkeusko horjuu. Jos viesti on, että kouluttautuminen ei ole edes eläkejärjestelmässä arvokasta, mitä se kertoo nuorelle, joka pohtii, kannattaako opiskella?

On naiivia ajatella, että mahdolliset säästöt ohjattaisiin opiskelijan arkeen. Todennäköisempää on, että rahat katoavat valtiontalouden mustaan aukkoon. Opiskelijan toimeentulo ei helpotu, mutta eläkelupaus heikkenee.

Eläkkeistä pitää uskaltaa puhua rehellisesti. Työeläke ei ole Malagan aurinkolomarahasto, vaan järjestelmä, jonka tehtävä on turvata kohtuullinen toimeentulo. Jos eläkejärjestelmää halutaan uudistaa, keskustelu kannattaa kohdistaa superkorkeisiin eläkkeisiin ja järjestelmän kestävyyteen, ei nuorten pieniin kertymiin.

Voisiko järjestelmässä olla selkeämpi perusraami: turvataan kohtuullinen eläke ja ylimenevä osa kerrytetään omalla säästämisellä ja sijoittamisella? Nuorten kannustaminen pitkäjänteiseen sijoittamiseen on järkevä ajatus. Mutta sen rinnalla tarvitaan luotettava perusjärjestelmä, ei jatkuvasti heikentyvä lupaus.

Eläke on sukupolvien välinen sopimus. Se ei ole pelkkä uskon asia, mutta ilman uskoa se ei toimi.

Tutkinnosta kertyvä eläke ei ole eläkejärjestelmän “hulluin rönsy”. Se on viesti siitä, että osaaminen, koulutus ja itsensä kehittäminen ovat yhteiskunnallisesti arvokkaita. Sen poistaminen juuri nyt olisi symbolinen virhe  ja symbolit merkitsevät opiskelijoille paljon.

Jos haluamme, että nuoret uskovat eläkejärjestelmään myös 30 vuoden päästä, meidän ei pidä aloittaa heikentämällä heidän paikkaansa siinä tänään.

Aapeli Rytkönen
Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja