Suomalaisen koulutusjärjestelmän perusajatus on ollut yksinkertainen: tutkinto ei ole tuote. Se ei ole etuoikeus, jonka voi ostaa, vaan seurausta osaamisesta, soveltuvuudesta ja työstä. Juuri siksi koulutus on ollut Suomessa enemmän kuin palvelu – se on ollut lupaus siitä, että jokaisella on mahdollisuus nousta taustastaan riippumatta.
Nyt tätä lupausta murennetaan.
Perustelu siitä, ettei työssäkäyvällä ole aikaa valmistautua valintakokeisiin, ontuu. Suomessa on valtava joukko ihmisiä, jotka käyvät töissä, elättävät perhettä ja silti lukevat iltaisin päästäkseen opiskelemaan ilman maksullista ohituskaistaa. He järjestävät elämänsä uudelleen ja yrittävät uudestaan, jos eivät ensimmäisellä kerralla onnistu.
Miksi heidän pitäisi hyväksyä, että samaan aikaan toisille rakennetaan maksullinen väylä tutkintoon?
Korkeakoulutuksen valintaperusteiden tulisi olla kaikille samat. Jos rinnalle luodaan maksullinen reitti, hyväksytään samalla ajatus siitä, ettei soveltuvuus olekaan enää ratkaisevaa – maksukyky on. Se murentaa yhdenvertaisuutta ja siirtää järjestelmää kohti mallia, jossa mahdollisuudet jakautuvat varallisuuden mukaan. Se on suomalaiselle koulutukselle vieras ajatus.
Erityisen härskiä tässä on tapa, jolla muutos tehdään. Ensin korkeakoulujen rahoitusta kiristetään. Sen jälkeen puhutaan tehokkuudesta, joustavuudesta ja uusista väylistä. Lopulta korkeakouluille jää viesti: jos julkinen raha ei riitä, hankkikaa lisää markkinoilta. Toisin sanoen: myykää sitä, minkä piti kuulua kaikille.
Pakosta korkeakoulut tulevat myymään sielunsa.
Tämä ei ole yksittäinen uudistus, vaan suunnanmuutos. Siitä, että suomalaisen koulutuksen perusidea siirtyy askel askeleelta pois tasa-arvosta ja kohti maksukykyyn perustuvaa järjestelmää. Tänään puhutaan avoimen väylän laajentamisesta. Huomenna huomataan, että tutkintoihin syntyi kahdet markkinat: yksi niille, jotka kilpailevat sisään, ja toinen niille, jotka voivat maksaa tiensä lähemmäs maalia.
Koulutuksen tasa-arvo ei romahda kerralla. Se heikkenee vähitellen – poikkeus kerrallaan, perustelu kerrallaan. Lopulta alkuperäinen lupaus katoaa huomaamatta.
Avoimella korkeakoululla on tärkeä rooli. Sen kuuluu tarjota mahdollisuuksia oppia, täydentää osaamista ja vaihtaa suunta. Mutta sen tehtävä ei ole muuttua maksulliseksi tutkintokaupaksi.
Tutkintoa ei saa ostaa. Ei kiertotien kautta, ei uudella nimellä, ei joustavuuden kauniiseen paperiin käärittynä. Se on hunajaan käärittyä myrkkyä.
Lisätietoja:
Aapeli Rytkönen
aapeli.rytkonen@kol.fi
