Suomen kehityspolitiikan tulevaisuudesta on käyty syksyllä vilkasta keskustelua. Orpon hallituksen
leikkaukset kehitysyhteistyöhön ovat tämän kuluvan vaalikauden aikana yli 1,3 miljardia euroa.
Hallituksessa istuvat Kokoomus ja Perussuomalaiset vaikuttavat olevan yhteisymmärryksessä
tavoitteestaan leikata kehitysyhteistyöstä ensi vaalikaudella vielä satoja miljoonia euroja lisää. Tosin
äskettäin jälkimmäinen näistä kahdesta puolueesta on tämän päälle julistanut tavoitteekseen
lakkauttaa kehitysyhteistyön kokonaan, pois lukien Ukrainan kanssa tehtävän yhteistyön, jonka
sentään kerrotaan jatkuvan.

Maamme turvallisuus vahvistuu hyvän kansainvälisen maineemme kautta. Suomi tunnetaan
maailmalla konfliktien ratkaisijana ja luotettavana kumppanina, joka tekee töitä kestävän kehityksen
puolesta. Meidän oma kehityksemme viimeisen reilun sadan vuoden aikana on myös kertomus
Suomesta, josta olemme kansainvälisesti ylpeitä. Kehitysyhteistyö on myös näistä lähtökohdista
Suomen ulkosuhteille hyödyllistä. Suomella on pitkäjänteisiä strategisia tavoitteita kansainvälisessä
politiikassa sekä visioita siitä, millaisessa maailmanpoliittisessa ympäristössä haluamme elää.

Kehityspolitiikan rahoituskriisi on joissain argumenteissa myös ikävää seurausta tarpeesta sopeuttaa
valtion taloutta, ja muun muassa ohjata rahaa puolustukseen. On kuitenkin pidettävä mielessä, että
turvallisuutta tuovat myös muut toimet kuin tärkeät satsaukset aseellisiin kyvykkyyksiimme. Globaalit
kriisit heijastuvat Suomeenkin. Estettävissä olevat terveys-, ruoka- ja köyhyys- kriisit voivat lisätä
maailman sotilaallisten konfliktien määrää ja aiheuttaa ihmisille paljon kärsimystä. Laajassa kuvassa
YK:n ja muiden kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen rahoituskriisit voivat näkyä muun muassa
siinä, että yhä enemmän ihmisiä joutuu lähtemään kotoaan pakolaisiksi.

Tämä Keskustan periaateohjelman lainaus kuvastaa mielestäni sitä maailmankuvaa, jota osaltaan
myös kehitysyhteistyöllä edistetään:
”Keskustalaisuuden ytimeen kuuluu oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja kansallisen eheyden
puolustaminen vaikeinakin aikoina. Sääntöihin ja sopimuksiin perustuva maailmanjärjestys on meille
kaiken perusta. Olemme rauhan puolella väkivaltaa ja sotaa vastaan. Emme hyväksy valtion rajojen
muuttamista muutoin kuin sopimusteitse ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti.”

Suomen erittäin hyvä maine globaalien ongelmien ratkaisussa on yksi valteistamme, kun Suomi hakee
YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä kaudelle 2029–2030. Tämän kampanjan tukemisen tulisi
mielestäni olla yksi tärkeimmistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista tavoitteista seuraavalle hallitukselle.

Kirjoittaja on Anton Sahinaho, keskustaopiskelijoiden liittohallituksen jäsen, Turun keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja sekä Suomen YK-liiton hallituksen varapuheenjohtaja.