Emmi Paajanen: Duaalimalli on purettava – vai pohdittaisiinko sen sijasta ongelmien lähtökohtia?

Suomalainen korkeakoulutus elää myllerrysten ja muutosten aikaa. Vuosia kestänyt Tampereen (uuden) yliopiston muodostuminen, LUT Korkeakoulujen syntyminen sekä Mikkelin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen yhdistyminen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakouluksi ovat vain muutamia esimerkkejä korkeakoulujen yhteistyö- ja muutoshankkeista. Yhteistyöhön kannustetaan: vuonna 2016 Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulujen kehittämisen rahoitushaun yhtenä teemana oli yhteistyö koulutuksen järjestämisessä. Valtakunnallinen viesti on että yksin ei pärjää, ja toisaalta hyvä niin. Yhdenkään korkeakoulun ei pidä olla saari.

Korkeakoulujen myllerryksen pohtimiseen otti viimeisimpänä osaa ajatuspaja Libera raportillaan Paljon opittavaa – kuinka korjata Suomen korkeakoulutus. Raportissa kerrotaan, kuinka eurooppalaiset korkeakoulut heräsivät globaaliin kilpailuun viime vuosituhannen lopulla allekirjoittamalla Bolognan julistuksen. Samassa tekstissä mainitaan, kuinka normaalisti unionissa mallioppilaan tavoin toimiva Suomi ei ole implementoinut Bolognan prosessia kuin osin, ja on jäänyt pahasti kilpailussa jälkeen samalla kun muu Eurooppa kuroo kiinni amerikkalaisten yliopistojen etumatkaa. En ole täysin eri mieltä edellisen väitteen kanssa, ja keskustelu ja avaukset suomalaisen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta ovat aina tervetulleita. Kuitenkin moni muukin Bolognan prosessissa mukana oleva maa poimii prosessista mieleisensä palaset noudatettavaksi, joten suomalaisen korkeakoulutuksen haasteita, tai muiden maiden saavutuksia, ei voida laittaa yksinään Bolognan prosessin noudattamisen piikkiin.

Raportin ensimmäinen toimenpide suosittaa duaalimallista, eli erillisistä ammattikorkeakouluista ja yliopistoista, luopumista. Kritiikki duaalimallia kohtaan perustetaan osin sille, että Bolognan julistuksessa korkeakouluja ei eritellä akateemisiin ja ammatillisiin. Liberan mallin mukaan tulevaisuuden Suomessa tarjottaisiin kandidaatin ja maisterin tutkintoja. Raportissa tuodaan esille hyviä huomioita esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tiettyjen alojen koulutusten päällekkäisyyksistä, ja siitä että yliopistokoulutetut pärjäävät useissa tapauksissa työmarkkinoilla paremmin, vaikka AMK-tutkinto takaisi tarvittavan osaamisen. Ylempi korkeakoulututkinto on pätevyysvaatimus moneen tehtävään, eikä osaamisella ole niin suurta merkitystä kuin sillä tulisi olla. Korkeakoulutetut ovat edelleen, yli 20 vuotta ammattikorkeakoulujärjestelmän perustamisen jälkeen, kahden kerroksen väkeä. Moni yliopistokoulutettu pitää tätä tietoisesti yllä, vaikka ammattikorkeakouluista ja yliopistoista saatavat alemmat ja ylemmät tutkinnot molemmat asettuvat eurooppalaisessa tutkintojen viitekehyksessä tasoille 6 ja 7. En ole myöskään törmännyt tutkimukseen, joka osoittaisi selkeät laatuerot duaalimallin eri puoliskojen tarjoaman koulutuksen välillä, vaan usein argumentit perustetaan omalle kokemuksella ja mutuilulle (toisaalta voi myös argumentoida, ettei tutkintoja voi vertailla laadullisesti koska ne tuottavat erilaista osaamista).

Libera on oikeassa: korkeakoulujärjestelmästä löytyy korjattavaa monesta kohdasta. Esitän kuitenkin kysymyksen: onko tämä duaalimallin, tai vajavaisen Bolognan prosessin implementoinnin, vika? Voisiko vikaa löytyä ennemmin sitkeään juurtuneista asenteista niin yhteiskunnassa kuin rekrytoinneissa, paikoittain jäykistä työmarkkinoista ja poliittisista päätöksistä? Pätevyysvaatimuksia pitää purkaa niistä paikoista, missä ne eivät tuo mitään lisäarvoa. Korkeakoulujen tiivistyvällä yhteistyöllä pitää pyrkiä aktiivisesti purkamaan resursseja hukkaavaa ja turhaa päällekkäistä koulutustarjontaa, sekä edistää kohtaamisia tiede- ja työelämäsuuntautuneiden koulutusten opiskelijoiden välillä. Työelämässä tarvitaan sekä teoreettista että käytännönläheistä osaamista, ja jos ammattikorkeakoulut eivät tarjoaisi kyseistä osaamista kasvattavaa koulutusta jatkossa, siitä tulisi yliopistojen tehtävä. Duaalimallin purkaminen vaatisi massiivisia uudistuksia yliopistojen rakenteissa, ja etenkin työelämälähtöiseen osaamiseen kohdistuvissa asenteissa.

Korkeakoulujen yhteistyössä ollaan nyt ensimmäistä kertaa ottamassa kunnollisia askelia, joten olisi paikallaan katsoa mihin se johtaa ennen kuin lähdetään repimään alas duaalimallin puoliskoa, joka suoriutuu monilla mittareilla tehokkaammin kuin yliopistot. Ammattikorkeakouluilta on leikattu seitsemän vuoden aikana viidesosa rahoituksesta, ja silti moni niistä keksii jatkuvasti tapoja uusiutua ja pärjätä tehokkaammin. Jos kansainvälisessä kilpailussa tahdotaan pärjätä nykyistä paremmin, on kyseenalaista että järjestelmää tahdotaan uudistaa korkeakoulujärjestelmän ketterämmän, ja yhtä tarpeellisen, puoliskon kustannuksella.

Emmi Paajanen
KOL:n 1. varapuheenjohtaja

Emmi Paajanen

 

 

Yhteystiedot

© 2018 Keskustan Opiskelijaliitto
webDesign: Mekanismi »