Järjestötoimijoista ja heidän jaksamisestaan on otettu kantaa ja kirjoitettu koronan myötä enemmän kuin koskaan – tuntuu, että järjestötoimijat kirjoittavat ylipäätään enemmän kuin koskaan. Erilaiset järjestöt esittävät tiuhaan huolta erilaisista asioista mielipidekirjoituksin, blogein, essein, twiittauksin ja muiden somekanavien kautta. Oli siis jo aikakin, että joku nostaa esiin huolen järjestötoimijasta. Niin minäkin haluaisin.

Huoli ja ahdistuneisuus tuntuu olevan sukupolvikokemus. Huolta on ja siitä puhutaan. Haluaisin ottaa tämän hetken huolelle huolehtijasta. Olen alkanut huomata kirjoittaessani erilaisia tekstejä – tätäkin – olevani erityisen tietoinen siitä, kuinka paljon olen huolissani asioista. On paljon sanottavaa, mutta pelkkä asioiden ajatteleminen vie helposti mehut.

Loin tyhjän asiakirjan kirjoittaakseni tämän blogitekstin 15.3., kirjoitin otsikon ja kolme ranskalaista viivaa:
• huoli järjestötoimijoista
• huoli itsestä -> väsyttää
• huoli maailmasta huolehtimisesta… kantaako liikaa huolta?

Haluatko miljonääriksi ohjelmassa kisaajalla on käytössään “oljenkorsia” jotka ovat: 50:50, jossa puolet vastausvaihtoehdoista poistetaan, kysy yleisöltä ja kilauta kaverille. 30.4. käytin oljenkorsista ensimmäisen ja poistin puolet valmiista tekstistä, jonka jälkeen jäljelle jäi otsikko. Tällöisellä blogitekstillä ei vielä miljonääriksi tultaisi.

Toisen oljenkorren käytin 12.4. kun kilautin kaverille, puheenjohtajakollegalle Ouluun. Tämä poiki jokseenkin ajatuksia, jonka pohjalta jatkoin seuraavana päivänä uurastusta melkein tyhjän asiakirjani kanssa. Naureskelin tilanteen ironialle, kun kirjoitin ensimmäisiä lauseita haukotellen ja miettien, kannattaisiko sittenkin nukkua.

Tänään, 15.3. kun olen kirjoittanut blogitekstiä kuukauden, päätän käyttää oljenkorsista viimeisen: kysy yleisöltä. Siispä, arvoisa järjestötoimija:

Miten sinä jaksat?

Iida Hämäläinen
Jyväskylän Keskustaopiskelijoiden(JOK) puheenjohtaja