Tämän kirjoittaminen tuntuu samaan aikaan haikealta ja hyvältä. Tämä tehtävä on ollut minulle valtavan tärkeä, ja olen saanut sen kautta enemmän kuin osasin siihen lähtiessäni odottaa. Olen saanut oppia, kasvaa, onnistua, tehdä virheitä, tavata upeita ihmisiä ja ennen kaikkea tehdä työtä sellaisen asian puolesta, johon uskon syvästi.
Mutta aika aikaansa kutakin. Nyt on tullut minun aikani siirtyä eteenpäin.
Keskustalaisuus on matka. Oma matkani on kestänyt jo yli kymmenen vuotta, ja sen aikana tämä liike on ehtinyt tulla minulle hyvin rakkaaksi. En varmasti olisi matkan alussa osannut kuvitella, että jonain päivänä saisin kunnian toimia Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajana. Siksi ympäriltä saatu luottamus, kannustus ja tuki ovat vetäneet minut monta kertaa nöyräksi.
On myös jotain aivan erityistä siinä, että saa johtaa 89-vuotiasta järjestöä. Se laittaa oman tekemisen mittasuhteisiin. Tämä tarina ei alkanut minusta eikä se pääty minuun. Takana on melkoinen ketju ihmisiä, ajatuksia, kamppailuja, onnistumisia ja sukupolvia, jotka ovat kukin vuorollaan kantaneet tätä liikettä eteenpäin. Ja edessä on varmasti vähintään yhtä paljon. Oma puheenjohtajakauteni on vain yksi luku paljon pidemmässä kertomuksessa, ja juuri siksi mahdollisuus saada olla hetken osa sitä tuntuu niin suurelta kunnialta.
Tätä työtä ei myöskään tehdä yksin. Sen ympärillä on aina ihmisiä, jotka kuuntelevat, haastavat, kannustavat, nauravat kanssasi ja joskus muistuttavat siitä, miksi tätä kaikkea tehdään. Olen saanut kulkea tämän matkan todella hienojen ihmisten kanssa, ja juuri ihmiset tulevat olemaan se asia, jota tästä ajasta kaikkein lämpimimmin muistelen.
Johtajuus ei ole koskaan helppoa. Olen kuitenkin tämän tehtävän aikana oppinut ehkä tärkeimpänä sen, ettei johtajaksi tarvitse tulla valmiina. Tähän saa tulla omana epätäydellisenä itsenään. Kunhan pitää aatteen mielessä ja jalat maassa, on valmis oppimaan uutta ja ennen kaikkea kuuntelemaan muita, pääsee jo pitkälle.
Ehkä juuri siksi toivon, että mahdollisimman moni uskaltaa harkita tätä tehtävää. Puheenjohtajuus vaatii paljon, mutta se myös antaa valtavasti. Siihen ei tarvitse olla täydellinen, eikä kaikkea tarvitse osata ensimmäisenä päivänä. Riittää, että haluaa kantaa vastuuta ja tehdä parhaansa tämän yhteisön ja sen tulevaisuuden eteen.
Keskustalaisuus on matka, ja omassa matkassani alkaa vuodenvaihteessa seuraava luku. Vaikka yksi vaihe päättyy, ei matka tietenkään tähän pääty. Kuljen tästä eteenpäin valtavan kiitollisena kaikesta siitä, mitä olen saanut kokea ja kaikista niistä ihmisistä, jotka ovat olleet matkassa mukana.
Toivon näkeväni mahdollisimman monta tuttua liittokokouksessa loppuvuodesta. Tehdään siitä yhdessä hieno päätös tälle luvulle ja hyvä alku seuraavalle.
Kirjoittaja: Aapeli Rytkönen, Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja