Monelle nuorelle oma koti on ollut pitkään yksi suomalaisen unelman kulmakivistä. Ensiasunnon ostaminen on tuonut monille lapsuuden kodin jälkeen jonkin pysyvämmän kodin sekä kerryttänyt omaa omaisuutta ja antanut vahvempaa vastuuta kodin ylläpidosta. Yhä useammalle nuorelle tämä unelma näyttää kuitenkin karkaavan kauemmas.
Erityisesti kasvukeskuksissa asuntojen hinnat ovat nousseet tasolle, johon tavallisella palkalla on vaikea päästä käsiksi, etenkin jos väliin mahtuu työttömyysjaksoja tai aikuisena opiskelua. Jos taustalla ei ole perheen taloudellista tukea, ensiasunto voi muuttua vuosien mittaiseksi projektiksi – eikä sekään aina riitä.
Tilanne on ongelmallinen paitsi nuorten, myös koko yhteiskunnan näkökulmasta. Omistusasuminen on Suomessa vuosisatoja ollut yksi tapa rakentaa taloudellista vakautta, varallisuutta ja kiinnittymistä omaan kotiseutuun. Jos yhä harvempi nuori pääsee tähän polkuun kiinni, eriarvoisuus kasvaa.
Nykyiset ratkaisut eivät vastaa riittävästi muuttuneeseen tilanteeseen. Asuntosäästöpalkkiojärjestelmän pitäisi olla nuorelle toimiva väylä ensiasuntoon, mutta käytännössä järjestelmä ei enää kaikilta osin vastaa tämän päivän asuntomarkkinoita. Kynnyskustannukset ovat nousseet, lainaehtojen rajat eivät aina kohtaa todellisuutta ja järjestelmä voi joissain tilanteissa olla nuoren näkökulmasta jopa tavallista pankkilainaa hankalampi.
Siksi ensiasunnon hankinnan tukemista on uudistettava nuorten tarpeista käsin.
ASP-järjestelmästä on tehtävä aidosti houkutteleva ja toimiva reitti omistusasumiseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi lainaehtojen päivittämistä realistisemmiksi, lainan enimmäismäärien tarkistamista, omarahoitusosuuden vastaavuutta nykyisiin markkinakäytäntöihin sekä hankinnan kynnyskulujen keventämistä tavalla, joka helpottaa nuoren alkuun pääsyä.
Samalla on muistettava, ettei asumisen haaste ratkea vain lainajärjestelmiä muuttamalla.
Kunnilla on tärkeä rooli siinä, millaisia mahdollisuuksia nuorilla on rakentaa tulevaisuuttaan eri puolilla Suomea. Kohtuuhintaisia tontteja on oltava tarjolla, kaavoituksen on toimittava sujuvasti ja asuntotarjonnan on vastattava erilaisiin elämäntilanteisiin. Lisäksi arjen liikkumisen on oltava sujuvaa – koti ei ole vain asunto, vaan osa toimivaa arkea.
Nuorten omistusasumisen polkua on vahvistettava niin kasvukeskuksissa kuin maaseudullakin. Kyse ei ole vain asuntopolitiikasta, vaan siitä, millaisen tulevaisuuden rakennamme nuorille.
Oman kodin ei pitäisi olla vain harvojen etuoikeus. Sen pitäisi olla realistinen mahdollisuus jokaiselle nuorelle, joka haluaa tehdä työtä, säästää ja rakentaa elämäänsä Suomessa. Nuorille on annettava aidosti avaimet omaan kotiin.
Kirjoittajat ovat Aapeli Rytkönen, Keskustaopiskelijoiden puheenjohtaja, ja Marko Soini, Keskustaopiskelijoiden liittohallituksen jäsen. Keskustaopiskelijat julkaisevat puoluekokouksen alla puoluekokousaloitteensa blogien muodossa.
Puoluekokousaloite: Nuorille avaimet omaan kotiin
Omistusasunto karkaa etenkin kasvukeskuksissa yhä useamman nuoren ulottumattomiin. Jos perhe ei pysty auttamaan, ensiasunto muuttuu helposti vuosien mittaiseksi säästöprojektiksi samalla, kun vuokrat syövät säästövaraa ja työurat ovat epävarmempia kuin aiemmin. Nykyiset ratkaisut eivät auta riittävästi: ensiasunnon hankintaa pitäisi helpottaa, mutta käytännössä järjestelmä voi olla nuorelle jopa huonompi kuin tavallinen pankkilaina, sillä kynnyskustannukset ovat kasvaneet.
Keskustaopiskelijat ja Keskustanuoret esittää, että keskusta sitoutuu avaamaan nuorille aidosti toimivan reitin omistusasumiseen. Asuntosäästöpalkkiojärjestelmä on uudistettava nuorten näkökulmasta käsin. Järjestelmästä on luotava yksinkertainen ja houkutteleva päivittämällä lainaehtoja kuten takaisinmaksuaikaa realistisemmaksi, korottamalla lainan enimmäismääriä, tarkastamalla omarahoitusosuuden vastaavuutta markkinakäytännön suuntaan ja keventämällä hankinnan kynnyskuluja tavalla, joka ei siirry suoraan maksettaviin hintoihin.
ASP-omistamisen polkua on vahvistettava niin, että se toimii niin kasvukeskuksissa kuin maaseutualueilla. Kunnille tarjotaan selkeitä kannusteita ja toimivia työkaluja, jotta ne voivat tuottaa riittävästi kohtuuhintaisia tontteja, kehittää arjen liikkumisesta sujuvaa ja monipuolistaa asuntotarjontaa sekä selkeyttää kaavoitusprosesseja.
