Keskustan Opiskelijaliitto kokoontui menneenä viikonloppuna liittokokoukseen Joensuuhun.
Liittokokousta värittivät totutusti liittohallitusvaalit, mutta myös asiakysymykset puhuttivat.
Liittokokoukselle oli tuotu ennätyksellisen suuri määrä aloitteita, mikä kertoo kentän aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta osallistua politiikan tekoon.
LIITTOKOKOUKSEN kenties rohkein avaus tuli Jyväskylästä.
Jyväskylän Keskustaopiskelijat JOK ry vaati aloitteessaan, että KOL toimii keskustassa edelläkävijänä ja tekee sääntömuutoksen, jolla varmistetaan sukupuolten tasa-arvon toteutuminen liiton toiminnassa.
Sukupuolikiintiöt ovatkin hankala aihe. Uskoisi ja toivoisi, että ihmiset eivät päätöksiä tehdessään katsoisi sukupuoleen.
Toisaalta on pohdittava onko se sukupuolittuneen tarkastelun ydin sittenkään itse henkilön sukupuolessa vai pikemminkin siinä, millaisia ominaisuuksia ja piirteitä tietty sukupuoli ihmiseen usein tuo.
Luovatko miespuolisille tyypilliset piirteet enemmän uskottavuutta kuin naispuolisille tyypilliset piirteet? Keskustakin toiminnassa on totuttu näkemään enimmäkseen miessukupuolisia henkilöitä.
Johtaisiko sukupuolikiintiöiden käyttöönotto siihen, ettei kiintiöitä enää tarvittaisi, kun molempien sukupuolten edustajia olisi totuttu näkemään samassa määrin kaikissa yhteisön toiminnan osissa, kuten vaikkapa Keskustan Opiskelijaliiton liittohallituksessa? Vai lannistaisiko järjestelmä ihmisiä, jotka kokevat tulleensa valituiksi vain kiintiöiden turvin?
Liittohallitus päätti yhtyä aloitteeseen ja nauttia aloitteen aiheuttamasta keskustelusta liittokokoussalissa.
PAKKOKEINOJA on helppo vastustaa ja luottaa viisaisiin äänestäjiin, joiden uskotaan takuuvarmasti ottavan tasapuolisesti huomioon kaikkien ehdokkaiden pätevyyden tai pätemättömyyden sukupuolesta riippumatta.
Sanotaan, että muutokset tapahtuvat hitaasti, ja että on oltava kärsivällinen ja odotettava, että aika on kypsä.
Eräässä liittokokouksessa pidetyssä puheenvuorossa kuitenkin kysyttiin, että kuinka kauan meidän pitää odottaa, että tasa-arvo toteutuu.
Sanotaan, että naiset, jotka eivät osallistu, eivät ole kiinnostuneitakaan. Kuinka siis saamme kenttäväkemme rohkaisemaan kaikkia sukupuolia tasapuolisesti ottamaan osaa yhteisiin asioihin?
Ei kai kyse ole sentään siitä, etteivätkö toiminnasta sivuun jäävät naiset kokisi keskustalaisen politiikan ja keskustalaisten arvojen olevan heitä varten?
Aloitteeseen ei liittokokous lopulta yhtynyt, mutta taisi se silti tehdä melko suuren osan tehtävästään.
Aloite sai aikanaan tärkeää keskustelua ja antoi yhteiskuntamme yhä vinoutuneelle asetelmalle lisää näkyvyyttä.
Ja tulipahan KOL:n tuoreimpaan liittohallitukseen valituksi tarkan tasapuolisesti neljä miestä ja neljä naista.
Hanna Toppi
KOL:n liittohallituksen varajäsen
(Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 19.11.2014)
